Samaistumisen onni ja tuska

European Psychoanalytical Federation, 37th Annual Conference, Firenze,

20.-24.3. 2024.

Teema: Identifications/samastumiset.

Keväinen Firenze (La Bella Italia!) kokosi EPF:n vuosittaiseen kongressiin 1200 psykoanalyytikkoa ja psykoanalyyttista psykoterapeuttia eri puolilta maailmaa. Suomesta paikalla oli tavanomainen määrä, nelisenkymmentä henkeä. Identifikaation teema oli jatkumo edellisten vuosien teemoille, joita ovat olleet realiteetit, ideaalit ja illuusiot; kaikki nämä ilmiöt ja käsitteet ovat psykoanalyysin ytimessä.

Psykologiassa ja psykoanalyysissä identifikaatiolla tarkoitetaan nykyään samastumista eli itsensä kokemista tai mukautumista jonkun toisen kaltaiseksi (Tieteen termipankki). Kongressin tärkeä teema oli kuitenkin tutkia käsitteen historiaa ja kehitystä, ennen Freudia, Freudilla sekä kehityskulkuja Freudin jälkeen. Psykoanalyysissa käsite on elänyt pitkän kehityshistorian ja jokainen tärkeä ajattelija on tuonut siihen oman tulkintansa, mikä on luonnollisesti rikastanut teoriaa mutta myös luonut paljon kielten ja käsitteiden sekaannusta.

Kaksi plenarya nousi ylitse muiden: kongressin aloittanut Rosine J. Perelbergin “The Mise-en-Scène of the Identifications in the Analytic Encounter” sekä kongressin lopettanut Daniel Barthin “Identifications and Besetzungen”.

Perelberg kuvasi herkän samastuttavasti (sic!) potilaansa “Madeleinen” pitkää analyysia. Alustus alkoi samastumisia ja moninaisia rooleja kuvaavalla Shakespeare-sitaatilla ”All the world’s a stage…and one man in his time plays many parts” ja jatkui Colette-sitaatilla. Siinä kirjailija Colette siteeraa äidiltään saamaansa kirjettä. Äiti kirjoittaa: ”Your hair was not your own. It was mine, the work of twenty years of care and attention. You have disposed of a precious trust that I confined in you…” – Perelberg totesi: “Tämän jälkeen Colette leikkasi välittömästi hiuksensa!”

Identifikaation teema kietoutui alustuksessa monisäikeisesti samastumisen, erillisyyden, sulautumisen, identiteetin etsimisen, identiteetin menettämisen ja löytämisen teemoihin. Transferenssissa Madeleine saattoi työstää ristiriitaista äitisuhdettaan: ”Madeleine struggled with an attempt to separate from an incestuous relationship that felt engulfing and paralysing. Her internal drama was externalized and enacted in the analytic setting.”

Daniel Barth kuvasi esityksessään “Identifications and Besetzungen” syvällisesti ihmisen eksistentiaalista tilannetta: samastumisen välttämättömyyttä kehityksen mahdollistajana, mutta myös sen hankaluutta, rajoittavuutta ja ambivalenssia. Vauva samastuu hoitajiinsa, mutta kehityksen jatkuessa on myös luotava oma, erillinen identiteetti.

Barth, joka on myös lapsi- ja nuorisopsykiatri, aloitti toteamalla, miten tällä hetkellä identiteetin ongelmat vastaanotolla näyttävät lisääntyneen. Sekä sukupuoli-identiteetin epävarmuus ja vaihtelevuus että tyytymättömyys omaan kehoon on aiempaa yleisempää. Barth kuvasikin esityksessään myös nuoren Alexandran/Alexin/Aaronin analyysia, jonka kuluessa tämä etsi omaa identiteettiään. Nuoren on etsittävä vastausta kysymykseen ”kuka minä olen?”. Identiteetti taas perustuu olennaisesti identifikaatioihin sekä niiden purkamisiin ja muutoksiin, yhä uusiin samastumisiin.

Barth lopetti Hegel-sitaattiin: ”identity is only the destiny …of dead Being… only insofar as something has a contradiction in itself does it move, have drive and agency”. Jos jumiudumme paikallemme, kuolemme. Identiteetti toteutuu samuuden ja muuttumisen dialektiikassa. ”We can certainly ’have’ an identity, but we must always give it up in favour of ‘being’. At its core, identification always remains self-negation, because it means being the other. And we constantly defend ourselves against this non-being, this dissolution in the other.” Ihmisen olemassaoloa voisi siis kuvata samastumisen onneksi ja tuskaksi; haluksi olla riittävän samanlainen kuin toinen, mutta yhtä aikaa riittävän omanlainen, jottemme huku toiseen ja kadota itseämme.

Seuraava kongressi pidetään vuoden päästä Dresdenissä Saksassa. Teemana on silloin vapaus.

Anna Lilja,

PsL, psykoanalyytikko,

psykoterapian erikoispsykologi