Euroopan kivuntutkimuksen kongressi (European Pain Federation, EFIC Congress 2023) kokosi yhteen yli 2000 kivuntutkimuksen ammattilaista yli 80 maasta ympäri maailman syyskuussa 2023 Unkarin Budapestissa järjestettyyn tieteelliseen kokoukseen. 13. kertaa järjestetyn kongressin yhteydessä EFIC juhlisti 30. toimintavuottaan eurooppalaisena kivuntutkimuksen yhteisönä.

Kokouksen kunnianhimoinen teema – Personalized Pain management: The Future is Now – loi tieteellisen katsauksen multimodaaliseen ja moniammatilliseen kivunhoitoon. Multimodaalisella kivunhoidolla tarkoitetaan useiden kipukokemukseen vaikuttavien anatomis-fysiologisten, psykologisten ja sosiokontekstuaalisten tekijöiden rinnakkaista hyödyntämistä osana tehokasta kivunlievitystä.

Personalized Pain Management: Kipukokemus on henkilökohtainen

Yksilöllistetty lääketiede (engl. personalized medicine) on suhteellisen uusi lähestymistapa terveyden ylläpitoon, sairauksien ennaltaehkäisyyn ja sairauksien hoitoon. Se pyrkii huomioimaan ne yksilön ja toimintaympäristön ominaisuudet, jotka tutkitusti vaikuttavat yksilön terveyteen, sairastumisriskiin tai ennakoivat hoidon tuloksellisuutta tai haittoja. Yksilöidyn hoidon merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa harkittaviin hoitomuotoihin liittyy merkittäviä terveysriskejä tai yhteiskunnallisia kustannuksia.

Yksilöllistetty kivunhoito pyrkii akuutin kivun tehokkaaseen hoitoon, ehkäisemään kivun pitkittymistä sekä lievittämään pitkittyneestä kivusta aiheutuvaa haittaa ja kipukärsimystä kivun biopsykososiaalinen luonne huomioiden. 

Käytännössä yksilöllistetty kivunhoito tapahtuu moniammatillisesti terveydenhuollon resurssien puitteissa. Tutkimusperustaisen ja profiileihin perustuvan ennustenäytön hyödyntäminen saattaa lisätä kivunhoidon tuloksellisuutta. Tutkimusnäyttöä esittelivät endometrioosikivun osalta Lydia Coxon (Iso-Britannia) ja migreenikivun osalta Matteo Castaldo (Tanska). Laajojen prospektiivisten potilasaineistojen tietokoneavusteinen hyödyntäminen (vapaa suomennos, engl. data-driven biopsychosocial approaches) vaikuttaa vielä kliinisen kivunhoidon kaukaiselle tulevaisuudelle, kuten Gadi Gilamin (Israel) johtamassa workshopissa keskusteltiin. Keskeisiä ennustemuuttujia ovat kipudiagnoosin lisäksi muun muassa taipumus kivun katastrofointiin sekä odotukset kivunhoidon tuloksista.

Erityisen kiinnostava luentokokonaisuus (Herman Stoevelaar, Alankomaat) perehtyi pitkittyneen selkäkivun neuromodulaatiohoitojen yksilöllistettyyn hyötyarvioon. Kajoavat neuromodulaatiohoidot ovat erinomainen esimerkki hyöty-riskisuhdearviota vaativasta hoitomuodosta niihin potentiaalisesti liittyvien riskien ja korkeiden kustannusten vuoksi. Kliiniseen käyttöön ollaan implementoimassa kliinisiin ja psykososiaalisiin esitietoihin perustuvaa arviointimenetelmää (E-health tool), jonka auttaa potilaskohtaisesti hoitopäätöksen tekemisessä (Thomsom ym. 2022).

The Future is Now: Kivuntutkimuksella on pitkät perinteet

Tutkittua tietoa lääkkeellisen ja lääkkeettömän kivunhoidon menetelmistä on käytössä runsaasti. Kansalliset ja kansainväliset hoitosuositukset painottavat multimodaalisen kivunhoidon ja biopsykososiaalisten hoitomallien tärkeyttä. Tutkitun tiedon implementointi ja uusien innovaatioiden edistäminen on kuitenkin haastavaa.

Wendy Ng (Parth, Australia) luennoi kivun biopsykososiaalisen viitekehyksen käyttöönoton haasteista (Ng ym., 2021). Yksilön biolääketieteelliset, psykologiset ja sosiokontekstuaaliset tekijät huomioivan kivunhoidon suunnittelua haastavat terveydenhuollon henkilöstön tiedolliset puutteet sekä asennetekijät (mikrotaso), terveydenhuollon riittämättömät resurssit ja hoitosuositukset (mesotaso) sekä loppu viimein terveydenhuollon koulutusta ja resursseja ohjaava terveys- ja sosiaalipolitiikka (makrotaso).

Pitkään odotettu ICD-11 (engl. International Classification of Diseases) diagnoosiluokitus tulee ensimmäistä kertaa sisältämään oman diagnostisen järjestelmän pitkittyneelle kivulle. Luokitus tulee perustumaan vahvasti kivun biopsykososiaaliseen malliin. Luokitus pohjaa tieteelliseen tutkimukseen ja sen validiteettia tutkitaan lukuisissa etenevissä tutkimuksissa (Treede et al., 2019). Kivun diagnostiikan osalta ICD-11 implementointia haastanevat edellä esitetyt biopsykososiaalisen mallin käyttöönottoa haastavat tasot.

Budapest Tonavan kainalossa – mitä jäi käteen?

Tiede katsoo tulevaisuuteen. Tutkitun tiedon käyttöönottoa haastetaan useilla tasoilla – eikä vähiten maailmantalouden ja -politiikan pyörityksessä. Biopsykososiaalinen viitekehys on vakiinnuttanut paikkansa monialaisessa kivuntutkimuksessa ja se avaa oikein ymmärrettynä lukuisia uusia tulokulmia yksilöllistettyyn kivunhoitoon. Kliinisessä työssä hidas ja dynaaminen paradigman muutos on vasta alkuaskelissa.

Tieteellisen ohjelman vastapainona Budapest tarjosi iltaisin lämpimiä iltoja Tonavan varrella, kulttuuria MÜPAssa ja gulassia vanhassa kauppahallissa. Haluan lämpimästi kiittää Helsingin psykologiyhdistystä osallistumiseni tukemisesta EFIC 2023 -kongressiin. 

Tommi P. Aho

Lukemistoa:

Thomson, et al. 2022. Patient selection for spinal cord stimulation: The importance of an integrated assessment of clinical and psychosocial factors. European Journal of Pain, 26, 1873-1881.

Ng et al. 2021. Barriers and enablers influencing healthcare professionals’ adoption of a biopsychosocial approach to musculoskeletal pain: a systematic review and qualitative evidence synthesis. PAIN, 162, 2154-2185.

Treede et al. Chronic pain as a symptom or a disease: the IASP Classification of Chronic Pain for the International Classification of Diseases (ICD-11). PAIN, 160, 19-27.