”Hyvät asiat eivät traumatisoi ihmisiä” – nostoja EMDR Europa konferenssista

Tänä vuonna olemme seuranneet sodan tuhoja ja epävarmuutta, jota Ukrainassa käytävä sota aiheuttaa. EMDR Europa 2022 konferenssi pidettiin Valenciassa. Konferenssin avajaisissa sain nähdä koskettavan videon, jossa sotaa paenneet ukrainalaiset kertoivat, mikä tuo heille toivoa. Esille nousi mm. yhteisöllisyys, kiitollisuus, uuden päivän alkaminen ja elämä. Avajaisissa kiitettiin myös eri maiden EMDR yhdistyksiä ja yksittäisiä EMDR osaajia siitä työstä, mitä on tehty ukrainalaisten pakolaisten auttamiseksi. EMDR yhteisö on ollut todella aktiivinen. 

EMDR Europa yhdistyksen puheenjohtaja Isabel Fernandez päätti avajaispuheensa sanoihin ”Emdr is creating an army of peace.”

Näiden sanojen saattelemana siirryimme konferenssissa uuden oppimisen ja kokemusten jakamisen äärelle.

Ukrainan EMDR yhdistyksen puheenjohtaja Oksana Nakonechna.

Konferenssin aikana sain oppia lisää resilienssistä, toivosta ja traumojen hoitamisesta. 

EMDR-konferenssi oli monella tapaa tärkeä ja opettavainen matka. Konferenssin teemat olivat raskaita. Hyvät asiat eivät traumatisoi ihmisiä. Teemoina oli mm. seksuaali- ja lähisuhdeväkivaltaa, onnettomuuksia, vakavia laiminlyöntejä, sota, pakolaisuus ja monia muita ikäviä asioita. 

Konferenssin keskeisenä teemana oli myös resilienssi, ihmisen kyky palautua ja selviytyä hyvinkin haastavissa olosuhteissa. Resilienssi nousi esille myös meidän ammattilaisten jaksamisen näkökulmasta. On tärkeä muistaa, että me ammattilaiset emme ole immuuneja ikäville tapahtumille. Me elämme samassa maailmassa, jossa tapahtuu pahoja asioita. Me ammattilaiset myös altistumme koville traumatapahtumille. Vaikka asiat eivät olisi tapahtuneet meille, moni asia piirtyy konkreettisesti verkkokalvoille ja mieleen. Osa ammattilaisista näkee kuvia järkyttävistä tapahtumista, osa näkee niitä konkreettisesti auttamistehtävissä ja osa voi ajoittain mennä mielessä asiakkaiden kokemusten äärelle. 

Vietin yhden aamupäivän työpajassa, jossa käsiteltiin poliisien kanssa tehtyä työtä. Työpajassa nousi esille poliisin uniformu ns. suojaavana tekijänä. Uniformun riisuminen ja sivilivaatteisiin vaihtaminen toimii tärkeänä siirtymäretriittinä työroolista ja työtehtävistä siivilirooliin ja vapaalle. Esityksen pitäjä vertasi uniformua nappiin, jota painalla siirrytään vapaalle. Hälytysmerkiksi hän nosti sen, jos napin painallus ei enää toimi. Huumori loppuu, työstä irrottautuminen ei onnistu, vireystilansäätely ei toimi. Toiset vetäytyvät kuoreensa, toiset puhua pulputtavat, tulee univaikeuksia ja tunnepurkauksia. 

Esitystä kuunnellessa mietin meidän psykologien työtä ja sitä, mikä on meidän uniformu. Mikä auttaa meitä siirtymään pois työtehtävistä vapaalle? Me psykologit puhumme ihmisten erilaisuudesta. Mekin olemme ihmisiä, erilaisia psykologeja. Meillä jokaisella on oma elämänhistoria, työskentelemme erilaisissa tehtävissä ja koemme asioita eri tavalla. Konferenssin jälkeen olen pohtinut paljon sitä, että mikä auttaa minua jaksamaan työssäni. Mikä on minun uniformuni? Mikä auttaa minua irrottautumaan työstäni? Haluankin kannustaa sinua kollega pohtimaan, että mikä on sinun uniformusi ja miten sinä käytät sitä oman hyvinvointisi edistämiseen? Miten teet, kun tunnistat omat hälytysmerkit ja huomaat, että totutut tavat palautua ei toimi? Kenen puoleen sinä silloin käännyt? Annatko luvan itsellesi hakea apua? Pidä hyvä huoli itsestäsi, sinä olet tärkeä. 

Nina Lyytinen
psykologi, työterveyspsykologi, erikoispsykologi (työ- ja organisaatiopsykologia)