Kesäkuun lopussa pakkasin villapaidan ja sadetakin matkalaukkuuni ja lähdin konferenssimatkalle Islantiin. Nordic Public Health -konferenssi toteutettiin tänä vuonna 13. kertaa merellisessä maisemassa, Reykjavikin rannalla sijaitsevassa konsertti- ja konferenssirakennuksessa Harpassa. Teemana kolmen päivän kattaville esityksille ja luennoille oli pohjoismaiden kansanterveys, otsikolla: Terveys ja hyvinvointi kaikille – suuntana tulevaisuus. Samalla tapahtuma toteutettiin osittain päällekkäin 10. European Positive Psychology -konferenssin kanssa, jonka osaa luennoista pääsin myös seuraamaan. Ilahduttavaa oli, että konferenssien yhdistämisellä tapahtuman järjestäjät halusivat viestittää hyvinvoinnin tukemiseen keskittyvän psykologisen tiedon yhdistämisen mahdollisuuksista kansanterveyden tukemisen kanssa.

Konferenssiviikon avasi puheellaan Islannin presidentti Guðni Thorlacius Jóhannesson, joka toivotti tervetulleeksi kaikki osallistujat mukaan lukien nekin, jotka eivät samaistuneet maan koleaan ja tuuliseen kesäsäähän. Omalta osaltani täytyy myöntää, että Suomen 30 asteen kesähelteisiin Islannin viileys toi virkistävää vaihtelua. 

Puheen jälkeen ensimmäinen aamupäivä keskittyi pääosin Islannin kansanterveyden edistämisen malliin ja tavoitteisiin, joissa keskiössä olivat tutkimukseen pohjautuvat päätökset, ennaltaehkäisevään hyvinvoinnin tukemiseen keskittyminen ja ympäristö muokkaaminen hyvinvointia tukevien valintojen mahdollistamiseksi. Oli mielenkiintoista kuulla, miten pienessä saarivaltiossa esimerkiksi lasten ja nuorten liikunnan harrastamisen huomattavalla tukemisella ja vanhemmuuden avainroolin korostamisella oli saatu merkittäviä muutoksia aikaiseksi nuorten päihteiden käytön vähentämisessä.

Ensimmäisen aamupäivän jälkeen konferenssiviikko jatkui monenkirjavien teemojen parissa, joista jokainen pystyi osallistumaan itseä puhuttaville luennoille ja työpajoihin. Koska oma väitöstutkimukseni keskittyy lasten ja nuorten hyvinvointiin koulumaailmassa ja tietoisuustaitojen eli mindfulnessin harjoittamiseen osana Salla-Maarit Volasen johtamaa laajaa kansallista Terve Oppiva Mieli (TOM)-tutkimusprojektia, vierailin suurimmaksi osaksi näihin kahteen teemaan keskittyvissä kokouksissa. Oli innostavaa huomata, miten mindfulness oli yksi selkeästi molempien konferenssien pinnalla olevista aiheista liittyen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen, mutta myös liittyen esimerkiksi vanhemmuuden, pakolaisten, ikääntyneiden ihmisten ja vaikeista mielialaoireista kärsivien tukemiseen. Vierailujen lomassa innostavaa keskustelua herätti myös oma esitykseni mindfulnessin harjoittamisen vaikutuksista ADHD-oireiden hoidossa sekä toiset uusimmat TOM-tutkimuksen tulokset mindfulnessin hyödyistä prososiaalisuuden tukemisessa koulumaailmassa.

Koska parhaillaan työskentelen tutkimuksen ohella myös koulumaailmassa psykologina, pääsin kuulemaan muutamasta mielenkiintoisesta projektista, kuinka muissa pohjoismaissa koululaisten hyvinvointia pyritään systemaattisesti edistää. Yhtenä mieleenpainuvimmista ja käytännönläheisimmistä työkaluista minulle jäi mieleen norjalaisen SAMM-projektin viiden askeleen motivointi metodi (the five step motivation method). Menetelmä on suunniteltu ensisijaisesti opettajien käyttöön, mutta miksi ei myös oppilashuoltohenkilöstön yhteisölliseen työhön. 

Menetelmässä keskiössä on parantaa oppilaiden hyvinvointia opettamalla taitoja selviytymiseen oman elämän haasteiden kanssa. Erityisesti menetelmän avulla pyritään auttamaan oppilaita selvittämään, mitä itse haluaa/tavoittelee, mikä on jo hyvää, mikä on vaikeaa ja mille asialle pitäisi tehdä jotain. Opettajat tai oppilashuolto toteuttavat menetelmää systemaattisesti ja säännöllisesti lukuvuosittain luokissa. Samalla menetelmässä keskitytään miettimään asiaa koko luokan näkökannalta ja suunnitellaan yhteisiä tavoitteita yhteisten haasteiden voittamiseksi. Oppilaille opetetaan näkemään kolikon molemmat puolet – omat vahvuudet ja haasteet, korostaen että jopa pienet asiat, joissa olemme hyviä, ovat tärkeitä, vaikka muut eivät niitä näkisikään. 

Mielestäni menetelmässä oli paljon sisällöllisesti tuttua kauraa psykologeille, mutta myös oman työn helpottamiseksi selkeä ja systemaattinen ote toteuttamiseen. Itse lisään ainakin menetelmän omaan koulupsykologin työkalupakkiin yhteisöllistä työtä silmällä pitäen. Lisätietoa ja materiaalia menetelmästä on kaikille kattavasti esillä sivulla: https://samm.uia.no/en/about-the-project/ , josta löytyvät myös selkeät ohjeet toteuttamiseen sekä alakoulussa ja yläkouluissa että aikuisopiskelijoiden kanssa. 

Kauttaaltaan konferenssimatka oli minulle väitöstutkijana ensimmäinen ja seuraavan matkakohteen etsintä onkin jo työnalla. Kohteena Islanti oli tällä kertaa myös ehdottomasti matkan arvoinen, vaikkakin villapaidalle ja sadetakille tuli tällä kertaa useamman kerran käyttöä.

Aurinkoisin kesäterveisin,

Marianne Holopainen 

Koulupsykologi

Väitöstutkija Folkhälsan/ Helsingin yliopisto