Kompleksin syömishäiriöseminaari 2020

Kuva1. Kompleksin syömishäiriöseminaari.

Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Kompleksi ry järjesti 21.-23.10.2020 kolmipäiväisen Syömishäiriöseminaari-kurssin, johon osallistui reaaliaikaisesti ja jälkikäteen videotallenteita katsomalla yhteensä yli 400 psykologian opiskelijaa ja valmistunutta psykologia. Projekti oli alusta loppuun vapaaehtoisten opiskelijoiden ideoima, suunnittelema ja toteuttama. Opiskelijat saivat kurssin hyväksytystä suorituksesta kaksi opintopistettä, jotka voidaan lukea psykologian valinnaiseen opintokokonaisuuteen. Seminaariin osallistui psykologian opiskelijoita kaikilta eri vuosikursseilta, joten se edisti myös yhteisöllisyyden tunnetta koulutusohjelmassa.

Seminaarin tavoitteena oli lisätä tulevien psykologien tietämystä syömishäiriöistä ja tarjota sekä tieteellistä tutkimustietoa että käytännön ammattitaitoa tämän potilasryhmän kohtaamiseen kliinisessä työssä. Lisäksi seminaarissa pyrittiin antamaan syömishäiriöistä mahdollisimman realistinen ja monipuolinen kuva ja rikkomaan aiheeseen liittyviä stereotypioita ja ennakkoluuloja, sillä tällä on suora vaikutus siihen, kuinka laadukasta hoitoa potilaat saavat. Syömishäiriöissä on kaikista mielenterveyden häiriöistä korkein kuolleisuus, joten on äärimmäisen tärkeää, että tulevat terveydenhuollon ammattilaiset osaavat tunnistaa syömishäiriöiden oireet, kohdata syömishäiriöistä kärsiviä empaattisesti ja arvostavasti sekä suunnitella toimivia ja yksilöllisiä interventioita tälle potilasryhmälle. Syömishäiriöitä käsitellään Helsingin yliopiston psykologian koulutusohjelmassa vain pintapuolisesti. Siksi halusimme seminaarin avulla tarjota opiskelijoille sellaista oleellista osaamista, jota he eivät muuten saisi ennen valmistumistaan.

Seminaaripäivät koostuivat luennoista ja työpajoista. Luentoja oli yhteensä yhdeksän ja työpajoja kaksitoista. Työpajoja oli käynnissä samaan aikaan kuusi molempina päivinä, ja jokainen osallistuja sai osallistua niistä kahteen itseään kiinnostavaan. Seminaarin ensimmäinen päivä toimi johdantona aiheeseen, toisena päivänä käsiteltiin syömishäiriöpotilaiden kohtaamista, ja viimeisen päivän teema oli syömishäiriöt eri potilasryhmissä. Puhujina oli monipuolisesti alan huippuasiantuntijoita: psykologien, psykoterapeuttien ja psykologian tutkijoiden lisäksi mukana oli myös lääkäreitä, ravitsemusterapeutteja ja fysioterapeutteja. Lisäksi seminaarissa kuultiin kokemusasiantuntijan puheenvuoro, minkä tarkoituksena oli antaa myös potilaan perspektiivi aiheeseen.

Kurssi toteutettiin koronapandemian vuoksi kokonaan etäyhteyksin Zoom-konferenssina. Luennoista tehtiin myös videotallenteet, jotka jaettiin seminaaripäivien jälkeen kurssille ilmoittautuneille opiskelijoille ja valmistuneille psykologeille. Myös luento- ja työpajamateriaalit jaettiin opiskelijoille kurssin Moodle-sivulle, jotta seminaarista sai pysyviä oppeja työelämään. Kurssisuoritukseen kuului seminaarin luennoille ja workshoppeihin osallistumisen lisäksi oppimistehtävä, jossa opiskelijat pääsivät pohtimaan seminaarissa oppimiaan asioita ja niiden hyödyntämistä psykologin kliinisessä työssä ja tutkimuksessa. Ennen seminaaria kaikki kurssin puhujat esiteltiin Kompleksin Instagramissa: tämän
tarkoituksena oli tukea osallistuvien opiskelijoiden ammatillista identiteettiä ja herättää kiinnostusta seminaaria kohtaan. Lisäksi aktivoimme osallistujia Instagramissa seminaarin aikana: pyysimme jakamaan kuvan omasta seminaarikatsomosta ja jokaisen päivän lopuksi kysyimme, mitä seminaaripäivänä opituista asioista oli jäänyt mieleen. Rahoitus seminaariin tuli Psykologiliitolta, Helsingin ja Uudenmaan psykologiyhdistyksiltä sekä HYY:n Innovatiivisen oppimisen tuesta.

Kuvaus luennoista ja työpajoista:

21.10.2020
Ensimmäinen seminaaripäivä käynnistyi lääkäri ja psykoterapeutti Yasmina Silénin johdantoluennolla syömishäiriöiden esiintyvyydestä ja etiologiasta. Anoreksia nervosan ensimmäiset tautikuvaukset ovat 1800-luvun loppupuolelta, ja itsensä näännyttämistä esiintyi jo keskiajalla. Silén kertoi, että syömishäiriöitä ei ole edelleenkään kartoitettu tarpeeksi laajasti oirekuvien ja häiriöiden yleisyyden suhteen. Komorbiditeetti muiden psykiatristen sairauksien kanssa on myös tavallista. Keskeisiä oheissairauksia ovat mm. masennus, ahdistuneisuus ja persoonallisuushäiriöt, jotka vaikuttavat syömishäiriöiden pitkäkestoisuuteen ja esim. anoreksiassa myös kuolleisuuteen. Kun vastaanotolle tulee masentunut tai ahdistunut, on siis hyvä muistaa kysyä myös syömishäiriöoireista.


Päivän toisella luennolla kuulimme syömishäiriöiden yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Luennon piti Katri Mikkilä, joka on Syömishäiriöliiton asiantuntija, ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutti. Hänen mukaansa yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme on paljon syömishäiriöille altistavia ja parantumista hidastavia tekijöitä. Näitä olevat esimerkiksi oletukset naiseudesta ja mieheydestä ja ne ulkonäköön kohdistuvat odotukset, joita sukupuolen perusteella ladataan. Syömishäiriöissä riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteet ovat voimakkaita, ja yhteiskunnan käsitys laihuudesta kauniina ja tavoiteltavana lisää näitä tunteita.


Kolmannella luennolla ikioma professorimme Markus Jokela avasi transdiagnostista näkökulmaa syömishäiriöihin. Transdiagnostisuudella tarkoitetaan sitä, että mielenterveyden häiriöitä pyritään ymmärtämään diagnostistisia luokkia laajemmin, ja huomio kohdistuu ensisijaisesti yleisiin mekanismeihin oireilun taustalla. Jokela kuvasi neljää syömishäiriöihin liittyvää transdiagnostista tekijää: kliininen perfektionismi, heikko tunteiden sietokyky, alhainen itsetunto ja ongelmat ihmissuhteissa. Nämä tekijät tulisi huomioida myös syömishäiriöiden tapausjäsennyksessä ja hoidossa, jotta se olisi onnistunutta.


Päivä paketoitiin kokemusasiantuntijan luennolla, jossa päästiin kuulemaan syömishäiriöstä sairastuneen näkökulmasta. Hän kertoi rohkeasti kokemuksistaan anoreksiasta, sairastumisesta parantumiseen. Hänen mukaansa hoidossa olennaisinta oli, että hänet kohdattiin ihmisenä syömishäiriön takana ja hän sai olla osana päätöksentekoa.

Kuva 2. Yasmina Silénin luento syömishäiriöiden esiintyvyydestä ja etiologiasta.


22.10.2020
Toisen seminaaripäivän avasi psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti Monica Ålgars, joka piti luennon syömishäiriöpotilaiden kohtaamisesta kliinisessä työssä. Ålgars kuvasi työtä syömishäiriöpotilaiden kanssa ihanaksi ja palkitsevaksi, mutta samalla haastavaksi. Hän mainitsikin käsitteen firm empathy eli jämäkkä empatia, joka tarkoittaa, että empatian ja ymmärtäväisyyden lisäksi täytyy myös jämäkästi työskennellä kohti syömisen korjaantumista, silloinkin kun se on vaikeaa. Keskeiseksi käsitteeksi erityisesti syömishäiriön hoidon alkuvaiheessa nousi muutosvalmiuden ambivalenssi. Tämä kuvaa sairauden ristiriitaista luonnetta: toisaalta potilas näkee syömishäiriön kielteiset vaikutukset ja haluaa voida paremmin, toisaalta sairauteen liittyy myös positiivisena koettuja aspekteja, kuten kontrollin tunne. Ambivalenssin kohtaamisessa on tärkeää autonomian tukeminen, takapakkien normalisointi sekä rohkaisu ja toivon luominen.


Toisena ääneen pääsi erikoispsykologi ja integratiivinen psykoterapeutti Gudrun Kristmannsdottir aiheesta syömishäiriöiden psykoterapeuttinen hoito. Psykoterapiassa huomioitavista tekijöistä hän mainitsi sairauden aiheuttamat fysiologiset vaikutukset, ambivalenssin, uteliaisuuden, psykoedukaation ja kiinnostuksen ylläpitämisen haasteen. Syömishäiriöiden hoitoon liittyvä erityispiirre on myös se, että päinvastoin kuin yleensä psyykkisissä sairauksissa, syömishäiriössä oireiden lieventyessä potilaasta voi tulla psyykkisesti haavoittuvaisempi. Myös Kristmannsdottir korosti yhteistyösuhteen tärkeyttä. Terapeutin kanssa syömishäiriö-oireet tehdään “työttömiksi” ja etsitään muita keinoja esimerkiksi vaikeiden tunteiden käsittelylle ja oman haavoittuvaisuuden hyväksymiselle.


Päivän viimeisen luennon piti psykologi ja neurotieteen maisteri Emma Saure aiheenaan syömishäiriöihin liittyvät neuropsykologiset piirteet. Anoreksiaa sairastavilla on havaittu mielen teorian ja tunteiden tunnistamisen vaikeuksia sekä verrokkeja vähäisempää aktiivisuutta sosiaaliseen kognitioon liitetyillä aivovalueilla. Sauren mukaan syömishäiriöihin liittyy usein myös kognitiivista joustamattomuutta, eli vaikeuttaa muuttaa omia ajattelu- ja toimintatapoja, joita syömishäiriössä ovat usein rituaalinomaiset liikunta- ja syömistottumukset. Tämä korreloi myös pakko-oireiden kanssa. Anoreksiaa sairastavilla on usein aistiärsykkeiden prosessointiin liittyvää poikkeavuutta, mikä saattaa muistuttaa autismin kirjon oireita. Tällaista voi olla esimerkiksi valikoiva syöminen, kuten jonkin tietyn maun, värin tai rakenteen karttaminen. Saure totesikin autisminkirjon ydinoireiden altistavan syömishäiriölle monin tavoin. Tällaisia ydinoireita ovat esimerkiksi aistitiedon poikkeavuudet ja toiminnanohjauksen vaikeudet. Anoreksiaa sairastavilla on korkeampi todennäköisyys saada autisminkirjon diagnoosi – toisaalta monet ASD-diagnoosin saaneet ovat kokeneet autismin syömishäiriön aiheuttajana.

Kuva 3. Monica Ålgarsin luento syömishäiriöpotilaiden kohtaamisesta.

23.10.2020
Seminaarin kolmas päivä alkoi aiheella lasten syömishäiriöt, josta oli luennoimassa HUS lastenpsykiatrialla työskentelevä psykologi Heini Elo. Lasten syömisongelmat ovat melko tavallisia: 20-40% normaalisti kehittyvistä lapsista kärsii jonkinlaisista syömisongelmista, vaikeita häiriöitä kehittyy 1-3%:lle. Lasten syömishäiriöt luokitellaan säätelyvaikeuksiin liittyvään syömishäiriöön, vauvan ja vanhemman vastavuoroisuuden vähäisyyteen liittyvään syömishäiriöön, varhaislapsuuden anoreksiaan, sensoriseen ruoka-aversioon ja post-traumaattiseen syömishäiriöön. Alakouluikäisillä esiintyy epätyypillistä ahmimishäiriötä ja laihuushäiriötä. Lastenkin syömishäiriöissä tunteidensäätelytaidot ovat keskeisessä osassa. Myös lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus nousi esiin. Hoidon fokuksessa on ravitsemuskuntoutus, vääristyneen kehonkuvan kanssa työskentely ja ahdingon sietämisen harjoittelu.


Viimeisen yhteisen luennon piti sertifioitu urheilupsykologi Paula Thesleff. Jopa 63% 14-18 vuotiaista naisurheilijoista kärsii häiriintyneestä syömisestä, ja miehistäkin tällaista on kokenut 20%. Altistavia tekijöitä urheilijöiden syömishäiriöille ovat mm. identiteetin kapeutuminen lajin ympärille, perfektionismi, kehosuhde ja ympäristön vaikutukset. Perfektionismilla tarkoitetaan virheettömyyteen pyrkimistä, korkeita tavoitteita ja standardeja sekä painetta olla täydellinen, mikä toisaalta on myös tarvittava ominaisuus huippu-urheilussa. On tärkeää, että urheilijan arvoa ihmisenä ei mitata suoritusten tai menestyksen mukaan, eikä kehoa pidetä ainoastaan välinearvossa urheilun mahdollistajana. Urheilumaailman ja terveydenhuollon koetaan olevan vielä hyvin erillään toisistaan. Avointa dialogia ja valmentajien koulutusta pidetään tärkeänä ennaltaehkäisyn kannalta, joka on Thesleffin mukaan “kaikkien yhteinen ja jaettu vastuu”.

Workshopit


Torstai 22.10.

Monica Ålgars: Syömishäiriöpotilaan kohtaaminen ja potilasryhmien vetäminen
Työpajassa käsiteltiin ensin yleisesti potilaan kohtaamista ja sitten yhtä potilastapausta: mietittiin yhdessä pienryhmissä, mitä juuri tämän potilaan kanssa on hyvä huomioida kohtaamisessa ja yhteistyösuhteessa. Lisäksi Ålgars haastoi opiskelijat pohtimaan, millaisia ajatuksia, tunteita ja mahdollisia ennakkoluuloja tuomme mukananamme työhön syömishäiriöpotilaiden kanssa. Lopuksi opittiin vielä erilaisten hoidollisten ryhmien vetämisestä ja siitä, mitä ryhmämuotoisessa työskentelyssä kannattaa huomioida erityisesti
syömishäiriöpotilaiden kanssa.


Katri Mikkilä: Laihdutuskulttuuri, kehonkuva, syöminen ja liikunta
Työpajassa pohdittiin laaja-alaisesti laihdutuskulttuurin vaikutusta kaikkialla ympärillämme. Osallistujat pohtivat ajatuksia, joita heillä herää erilaisissa tilanteissa, kuten vaa’alle astuttaessa tai nähdessään lihavan ihmisen. Esille nostettiin myös se, miten eri ajatukset, kuten läskifobia, eivät synny tyhjiössä vaan ovat laihdutuskulttuurin meihin iskostamia. Teemat herättivät paljon keskustelua ja saivat näkemään oman ajatusmaailman uudenlaisessa valossa: miksi siitä, että söin tänään pullaa, tuli paha mieli?

Pia Charpentier: Syömishäiriökeskuksen hoitomalli
Työpajassa käytiin läpi syömishäiriökeskuksen hoitomalleja sekä toiminnan pohjalla olevia näkemyksiä erityisesti vaikeista syömishäiriöstä. Syömishäiriökeskuksessa on nähty, että usein vaikean syömishäiriön taustalla on jonkinasteista traumatisoitumista, joten työpajassa mietittiin yhdessä, millä tavalla varhainen traumatisoituminen pitää ottaa hoidossa huomioon. Lisäksi käytiin läpi syömishäiriökeskuksen hoidon periaatteita sekä hoidon tarjoamista. Aiheet herättivät paljon kysymyksiä ja niihin vastattiin läpi työpajan.

Anette Palssa: Psykologien ja ravitsemusterapeuttien yhteistyö syömishäiriöiden
hoidossa

Työpajassa puhuttiin ravitsemustilan korjaamisen merkityksestä paranemisprosessissa. Aliravitsemus vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi kognitiivisiin kykyihin, joten terapeuttista työskentelyä ei ole hyötyä aloittaa, ennen kuin ravitsemustila on kunnossa. Aliravitsemus on ongelma paitsi laihuushäiriöissä myös muissa syömishäiriöissä, ja esimerkiksi kehon koosta ei voi päätellä ravitsemustilaa. Lisäksi työpajassa puhuttiin siitä, että syömishäiriöitä hoitavilla henkilöillä tulee olla itsellään hyvä suhde ruokaan ja kehoon. Opetuksen tukena käytettiin erilaisia ruokasuhdeharjoituksia.

Gudrun Kristmannsdottir: Yhteistyösuhde ja sudenkuopat syömishäiriöpotilaan
psykoterapiassa

Työpajassa käytiin läpi erilaisia potilaaseen ja terapeuttiin liittyviä tekijöitä, jotka voivat hankaloittaa hyvän yhteistyösuhteen rakentamista syömishäiriöpotilaan terapiassa. Työpajassa katsottiin yhdessä myös lyhytelokuva My Friend Ana, jonka herättämistä ajatuksista ja tunteista nousi hyvää keskustelua pienryhmissä. Sudenkuoppina syömishäiriöpotilaan kanssa työskennellessä nousi esiin erityisesti liian kapeisiin elementteihin keskittyminen kokonaisuutta huomioon ottamatta. Syömishäiriöpotilaan kanssa työskentelevän tulee pystyä puhumaan kehoista potilaan kanssa: läsnä on aina ainakin kaksi kehoa, joihin potilas varmasti kiinnittää työskentelyn aikana huomiota. Tämän potilasryhmän kanssa työskennellessä on myös tärkeä tiedostaa omat asenteet erityisesti syömiseen, liikuntaan ja kehonkuvaan liittyen.

Yasmina Silén: Moniammatillinen yhteistyö syömishäiriöiden hoidossa
Työpajassa käytiin ensin läpi, mitä eri ammattiryhmiä voi osallistua syömishäiriöiden hoitoon. Näitä ammattiryhmiä huomattiin olevan todella paljon enemmän kuin monilla ensimmäisenä mieleen tulevat lääkäri, psykologi ja ravitsemusterapeutti. Seuraavaksi moniammatillisuutta tarkasteltiin oikean potilastapauksen kautta. Tapaus lähti kouluterveydenhuollon kautta nuorisopsykiatrialle, sieltä lastenlääkärin arvioon ja sairaalahoitoon. Tämän jälkeen hoitotiimiin tuli mukaan vielä ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti, psykoterapeutti ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Työpajassa käsiteltiin vielä psykologin roolia syömishäiriöiden moniammatillisessa hoidossa ja hoitoon liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Perjantai 23.10.


Anna Keski-Rahkonen: Syömishäiriöt ja persoonallisuushäiriöt
Työpajassa käytiin ensin läpi persoonallisuushäiriöiden diagnostiikkaa ja siihen liittyviä laajoja ongelmia: persoonallisuushäiriödiagnooseja muun muassa verrattiin informaatioarvoltaan horoskooppeihin. Tämän jälkeen siirryttiin puhumaan erityisesti syömishäiriöihin tyypillisesti liittyvistä epäadaptiivisista persoonallisuuden piirteistä. Työpajan lopussa käsiteltiin vielä kahta kuvitteellista potilastapausta ja pohdittiin heille mahdollista hoitoa.

Emma Saure: Syömishäiriöt ja autismin kirjon häiriöt
Työpajassa kerrattiin jo luennolla läpikäytyjä asioita autismin kirjon häiriöistä ja syömishäiriöistä. Syömiseen liittyvät ongelmat ovat hyvin yleisiä autismin kirjossa ja liittyvät usein autisminkirjon ydinoireisiin, kuten aistitiedon prosessoinnin poikkeavuuksiin ja kaavamaiseen käyttäytymiseen. Yhteisen osuuden jälkeen jakauduttiin pienryhmiin, joissa valmisteltiin lyhyt puheenvuoro yhdestä autisminkirjoon ja syömishäiriöihin liittyvästä teemasta. Teemoja olivat muun muassa autismin ydinoireet ja syömishäiriöt, valikoiva syöminen autismin kirjossa sekä autisminkirjon naiset ja laihuushäiriö. Lopuksi nämä puheenvuorot käytiin läpi yhdessä koko työpajan kanssa.

Heini Elo: Lasten syömishäiriöiden hoito käytännössä
Työpajassa syvennettiin aiemmin seminaarin aikana saatua tietoa lasten syömishäiriöistä, erityisesti 6-12 vuotiaiden lasten syömishäiriöiden hoidosta osastohoidon näkökulmasta. Työpajassa käytiin läpi konkreettisia hoidon keinoja osastohoidon aikana, ja osastohoidon jälkeen monesti lasten syömishäiriöiden hoidossa käytettävää perhepohjaista hoitoa. Lisäksi työpajassa käytiin läpi vanhempien roolia lapsen hoitoprosessissa, sekä vanhempien tarvitsemaa apua lapsen sairastumisen käsittelyn tukemiseksi.

Monica Ålgars: Pitkään sairastaneiden hoito
Työpajassa käytiin läpi pitkään syömishäiriötä sairastaneiden hoitoa sekä pitkään sairastaneille suunnatun HUS:in Pisara -klinikan toimintaa. Hoidossa on viime vuosina noussut yhä merkittävämpään rooliin ns. “uusi paradigma”, jonka mukaan pitkään sairastaneiden hoidon ensisijaisena tavoitteena voisi täyden toipumisen sijaan olla somaattisen tilan tasapainottaminen ja elämänlaadun parantaminen potilaalle merkityksellisillä elämän osa-alueilla. Myös Pisara -klinikalla noudatetaan tätä periaatetta, ja hoidon tavoitteena voikin olla esimerkiksi kyky olla vahvemmin läsnä läheisten elämässä ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Pohdintaa ja keskustelua herätti erityisesti se, että pitkään sairastaneiden hoidossa on tärkeää ylläpitää toivoa ja muistaa, että toipuminen on aina mahdollista.

Rasmus Isomaa: Miesten syömishäiriöt
Työpajalla oli myös osuva vaihtoehtoinen otsikko, joka kuvaa miesten syömishäiriöitä hyvin: “Likely under-represented, underdiagnosed, and under-treated.” Huolimatta siitä, että syömishäiriöitä on havaittu miehillä jo niiden tutkimisen alusta lähtien, syömishäiriöiden diagnostiset kriteerit on luotu pitkälti naisille tehtyjen tutkimusten pohjalta. Tämä siitäkin huolimatta, että arvioiden mukaan vähintään joka kolmas syömishäiriöihin sairastuneista on mies. Sairauden ilmiasu on kuitenkin niin erilainen sukupuolten välillä, että miesten syömishäiriöt jäävät pimentoon. Ilmiasusta nousi paljon kysymyksiä aina steroidien käytöstä
laihtumisen merkitykseen ja vähemmistöryhmien oireilun suhteelliseen suuruuteen. Vaikka teknisesti ottaen ei ole olemassa erillisiä miesten syömishäiriöitä, tulisi tulevaisuudessa keskittää paljon lisähuomiota tutkimukseen miesten syömishäiriöiden erityispiirteitä koskien.

Paula Thesleff: Käytännön työskentely liittyen syömishäiriöihin urheilussa
Työpajassa käsiteltiin urheilijoiden kanssa työskentelemiseen liittyviä tärkeitä teemoja. Muun muassa identiteetti- ja tunnetyöskentely sekä itsemyötätunto nostettiin esille työpajassa. Osallistujat pääsivät myös tekemään pienemmissä ryhmissä pohdintatehtäviä itsemyötätuntoon ja identiteettiin liittyen, ja ryhmissä heränneitä ajatuksia jaettiin myöhemmin kaikkien osallistujien kesken. Thesleff kertoi myös turvahahmo-menetelmästä, joka voi auttaa selättämään vaikka ahdistavan tai itsekriittisen hetken.

Julkaistu Kompleksi-lehden numerossa 3/2020

Kirjoittaneet Amanda Kuisma, Melissa Puhakka, Eetu Vilminko, Laila Ketvel, Minea Antila, Emma Hakonen, Janika Viitaharju, Alma Suutari, Iiris Vanhala ja Kaisa Krabbe)