Lamaannus 12.2.2016

lamaannus-juliste-1024x383
(c) Sarana-teatteri

 

”Oletko koskaan yrittänyt piristää masentunutta ihmistä? Miten sille oikein pitäisi puhua? … ”

Perjantaina 12.2.2016 oli jälleen Hepsyn teatteri-ilta! Tällä kertaa osoitteena oli Lapinlahden sairaala ja aiheena masennus. Mikä olisikaan mukavampi tapa psykologin viettää vapaa-aikaansa!

Sarana-teatterin Lamaannus-näytelmän arvostelun tekeminen ei ollut helppoa. Ohjaaja/käsikirjoittaja Susanna Junnila on hyvä ystäväni ja näytöstä katsellessa paljastui, että niin oli moni muukin tekijäkaarista. Näytelmän idea oli tarkastella masennusta huumorin ja sellaisen ihmisen silmien kautta, joka ei ole kohdannut masennusta elämässään. En kuitenkaan yrittänyt katsella näytelmää siten, kuten en tuntisi tekijöitä tai aihetta.

Näytelmä kertoi masennuksesta erityisesti kahden hahmon, Eeron ja Karitan kautta. Lisäksi Tonkka-hahmo toi huvittavasti esille maanisuuden piirteitä. Kerronnassa käytettiin oivaltavasti mustia hahmoja kuvaamaan häpeän ja itseinhon tunteita. Ne toivat mieleen Black Dog-videon, jota käytän paljon keskustelunavaajana asiakkaitteni kanssa.

Erityisen vaikutuksen näytelmässä tekivät masentuneet ihmiset, jotka olivat antaneet kasvonsa ja äänensä näytelmään videohaastattelujen kautta. Monet heistäkin olivat tuttujani, joka vahvisti minulla kokemusta siitä, kuinka yleinen ongelma masennus on. En nimittäin tiennyt osan heistä kärsivän masennuksesta, ja kun kuulin heidän puhuvan kokemuksistaan, en voinut olla ajattelematta miten voisin huomioida heidät paremmin. Masennus tuntuu olevan edelleen tabu, jonka helposti unohtaa, vaikka/varsinkin kun asian kanssa työskentelee päivittäin.

Erään haastateltavan kokemus masennuksen arvioinnista kosketti ammattilaisena paljon. Hän kertoi, kuinka ei saanut luotua masennuskyselyistä tarpeeksi synkkää kuvaa tilastaan ja hänet lähetettiin kotiin ”ajattele positiivisesti” -tehtävän kanssa. Haastateltava summasi tilanteensa hyvin sanoihin ”en halunnut tappaa itseäni, vaan voida paremmin”. Osaisinko itsekin tulevaisuudessa tuijottaa vähemmän masennuskyselyiden pisteitä ja kuulla paremmin asiakasta?

Osa haastateltavista olivat näytelmän näyttelijöitä, jotka itse olivat kärsineet masennuksesta. Dramaturgillisesti oli hieno ratkaisu pimittää yhden näyttelijän puheenvuoroa aina viime sekunneille saakka. Tämä edelleen korosti masennuksen yleisyyttä Suomessa.

Näytelmästä jäi paljon ajatuksia. Siinä korostettiin, kuinka masentuneet kokevat monesti muiden virkistämisyritykset vaivaannuttavina, varsinkin jos ne jäävät ”ryhdistäydy!” ja ”nyt mennään kaljalle” -tasolle. Eräs haastateltavista painotti kuitenkin, että masentuneita ei saa jättää yksin. Heitä on kannustettava puhumaan kokemuksistaan, aidosti kuunnella heitä ja herättää takaisin toivon kipinä.

ad-728x400(c) http://www.robot-hugs.com/helpful-advice/

Kiitokset jälleen kerran Hepsylle antoisasta illasta!

 

 

Seuraa produktion etenemistä Facebookissa:
https://www.facebook.com/lamaannus/

Lue lehdistötiedote (29.1.2016)
Lamaannus-näytelmä antaa äänen masentuneille – ja nauraa hyväntahtoisesti muille

Näytelmän musiikkia:

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s