Matkakertomus 19. ISPS-konferenssista New Yorkista

Psykologi Niklas Gränö osallistui 18-22.3.2015 psykooseja käsittelevään kansainväliseen konferenssiin New Yorkissa Hepsyn matka-avustuksen tuella. Lue Niklaksen tuliaisia alla olevasta tekstistä!

new_york_slide

19. ISPS – The International Society for Psychological and Social Approaches to Psychosis – järjestön kansainvälinen konferenssi järjestettiin New Yorkissa, Yhdysvalloissa 18.-22.3.2015. Konferenssi pidettiin historiallisessa Cooper Unionin tiloissa, joissa Abraham Lincoln piti kuuluisan puheensa orjuutta vastaan vuonna 1860 ja mikä johti hänen valitsemiseksi Yhdysvaltojen presidentiksi. ISPS organisaatiolla on pitkä historia, yhdistyksen juuret johtavat 50-luvun keski -Eurooppaan. Vaikka järjestö on laajentanut kattamaan kaikkiin psykoosien hoidon psykologisiin ja sosiaalisiin näkökantoihin, on järjestön konferenssien pääpainotus edelleen siinä, että tuotetaan tietoa kliinikoiden käyttöön psykoosin eri vaiheiden hoidossa.

IMG_3206

Allekirjoittanut on osallistunut ISPS:n konferensseihin abstraktilla useamman kerran ja myös tällä kertaa oli konferenssiin hyväksytty abstrakti, josta oli valmisteltu suullinen esitys aiheesta missä allekirjoittanut referoi omia julkaisujaan. Lisäjännitystä matkaan toi juuri lähdön alla puhjennut Lufthansan lakko, jonka seurauksena lento siirrettiin seuraavalle päivälle niin, että omalle esitysajankohdalle ei ollut mahdollista ehtiä. Saapuminen New Yorkiin meni muutenkin niin myöhäiseksi lakkoilun takia, että olin hotellilla vasta illalla ja päädyin tekemään pienen iltakävelyn keskikaupungilla orientoituakseni kaupungin tunnelmaan. Pakollinen Budweiser ja jättijuusto hampurilainen auttoivat osaltaan asiaa.

IMG_3200

Seuraavana aamuna otin reippaan kävelyn Manhattanin poikki konferenssitalolle. Ensimmäinen asia oli ruveta järjestelemään uutta ajankohtaa esitykselleni, mikä onnistuikin siten, että konferenssijärjestäjät ystävällisesti sijoittivat abstraktini iltapäivän workshoppiin. Sitä ennen ehdin kuunnella joukon erinomaisia luentoja ja osallistua yhteen mainioon workshoppiin.

Luennoista ehkä keskeisimmäksi omien tutkimusaiheiden kannalta nousi norjalaisprofessori Jan Olav Johannessenin psykoosin preventiota koskeva luento. Professori Johannessen on tutkinut Stavangerin alueella TIPS ja POP – projekteissaan mm. sitä miten näyttävillä mediakampanjoilla, jotka lisäävät suuren yleisön tietoisuutta psykoottisesta oireilusta, voidaan lyhentää hoitamattoman psykoosin kestoa (DUP), mikä usein on 1-2 vuotta, vain joihinkin viikkoihin. Pitkäaikaisseurannassa lyhyemmän hoitamattoman psykoosin kesto on yhdistetty lukuisiin positiivisiin vaikutuksiin hoitoennusteessa, mm. vähäisempään itsetuhoisuuteen. Lisäksi professori Johannessen esitteli tuoretta norjalaista hoitosuositusta, joka suomalaisen Skitsofrenian käypä hoito-suosituksen tapaan pohjaa eriasteiseen tutkimusnäyttöön. Ilahduttavan runsaasti psykologiset menetelmät olivat saaneet sijaa psykoosien hoidossa, mm. kognitiivinen psykoterapia ja perheterapia ovat korkealla näytönasteella suositeltavia hoitomenetelmiä. Mitä varhaisempaan vaiheeseen psykoosin jatkumolla mennään, sitä korostetummin psykologiset hoitomenetelmät ovat esillä.

Tauolla onnistuin tapaamaan vanhan tuttavani Stavangerista, POP – projektin Robert Jörgesenin, joka oli esittelemässä omaa abstraktiaan. Robert oli tiimeineen tutustumassa HYKS Psykiatrian JERI – projektiin, jossa itse työskentelin muutama vuosi sitten. Vaihdoimme kuulumisia varhaispsykoosien rintamalta ja lupasin käydä työtovereineni tutustumassa myös heidän toimintaansa Stavangerissa. Lounaan jälkeen osallistuin workshoppiin jossa Dr. Ross esitteli traumakokemusten arvioimiseen käytettävää haastatteluinstrumenttia. Valitettavasti suomen kielialue on niin pieni, että monien mainioiden arviointimenetelmien kääntäminen jää usein tekemättä. Siksi haastankin kollegat arviointimenetelmien kääntämistalkoisiin, koska tiede ei voi kehittyä ilman työkaluja!

IMG_3213

Oma abstraktini käsitteli yhteenvedonomaista katsausta JERI – projektin julkaisuista, jotka sivuavat psykoosiriskioireilun ja itsetuhoisen ajattelun yhteyttä. Siinä missä itsemurhakuolleisuus on suhteellisen yleistä ja hyvin dokumentoitua skitsofreniapotilaiden kohdalla, tiedetään hyvin vähän jatkumon varhaisvaiheista näiden muuttujien osalta. Omissa julkaisuissamme on kuitenkin selviä viitteitä siihen, että niin itsetuhoinen ajattelu, itsetuhoisuuteen liittyvä toivottomuus kuin masennusoireilukin, ovat yleisempiä nuorilla joilla on enemmän psykoosin riskioireita. Erityisesti näkövääristymät selittävät itsenäisesti muista riskioireista kohonnutta itsetuhoisuutta. Tämä on ilmiö mitä ei kovinkaan hyvin tunneta, mutta jota pitäisi voida huomioida psyykkisesti oireilevien nuorten hoidossa.

Workshopissani läsnäolijoita kiinnosti erityisesti suomalainen terveydenhoitojärjestelmä ja avoimen dialogin käyttö suomessa. Keskustelu oli innokasta ja workshopista jäi hyvä mieli. Päivä oli pitkä ja muuttunut pimeäksi ja lumisseksi kun suuntasin matkani hotellin lähellä olevaan ravintolaan, jossa tilasin jättiburgerini mehevän mediumina ja ansaitusti kylmän Budweiserin kanssa.

IMG_3246

Seuraavana päivänä konferenssin anti painottui kokemusasiantuntijoiden ja paneelikeskustelun teemoihin. Norjalaiset olivat jälleen tyylikkäästi esillä erittäin vaikuttavalla filmillä, jossa vaikeasti oireilevan psykoospotilaan tarina kuvattiin lapsuudesta toipumiseen asti. Tämän jälkeen sekä potilas että koko hoidon ajan mukana ollut omahoitaja astuivat lavalle keskustelemaan psykoosista ja sen hoidosta omien kokemustensa kautta. Sen lisäksi että toteutus oli tyylikäs ja liikuttava, antoi se myös toivoa hoidolle vaikeissakin tapauksissa, mikäli hoidon jatkuvuutta, uskoa paranemiseen ja hoitosuhdetta itsessään painotetaan riittävästi.

Loppupäivän kiertelin Manhattania jalkaisin, reitti kulki Chinatownin, Little Italyn kautta Financial Districtille, WTC-muistomerkin kautta Hudson-joen rantaan, jossa näkyi Vapauden patsaan profiili. Virkistäydyttyäni kirsikkajuustokakulla ja hyvällä kahvilla jatkoin vaeltamista Broadwayta pitkin takaisin Mid Towniin, ja lopulta Central Park:iin, missä oli suorastaan huikaisevan kaunista kevättalvisessa ilta-auringossa. Vaihtelun vuoksi söinkin lähiravintolassa kunnon pihvin illalliseksi mediumina ja kävin tuopilla 36. kadun Irlantilaisbaarissa. Samalla sulattelin päivien antia ja oivalsin monia tärkeitä asioita. Joskus perspektiivi auttaa!

Viimeisenä aamuna oli britti professori Anthony Morrisonin luento kognitiivisen psykoterapian käytöstä psykoosien hoidossa. Erityisen mielenkiintoisia olivat havainnot siitä, miten kognitiivinen terapia auttaa niitä psykoosipotilaita, jotka eivät halua käyttää neuroleptejä. Kaikki psykoosipotilaat eivät ole halukkaita lääkitykseen ja osa taas ei hyödy lääkityksestä. Tässä suhteessa kognitiivisen psykoterapian tarjoama hoitokeino vaikuttaisi lupaavalta lisältä hoitovalikkoon. Merkittävää oli myös se, että tehokkainta hoidollisesti on tarjota kognitiivista psykoterapiaa psykoosin riskivaiheessa, viitaten jälleen siihen että jo psykoosijatkumon varhaisemmassa vaiheessa hoidon aloittaminen on tehokkaampaa kuin myöhemmin kun oireilu on ehtinyt jatkua pidempään. Tästä valaistuneena jatkoin hotellille, jossa tilaamani lentokenttäkuljetus osoittautui mustaksi Lincoln-limusiiniksi. Kotimatka Helsinkiin sujuikin mukavasti muistiinpanoja kirjoitellen.

26.3.2015/Niklas Granö

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s