Psykologien sosiaalinen vastuu ry:n (PSV) pilottiprojekti: Afganistanilaisen opettajan tukeminen syntyi Talibanien valtaannousun elokuussa 2021 seurauksena. Tapahtumat olivat järkyttäviä maan tilannetta seuraaville. Samalla kuitenkin maailman katse kääntyi hetkeksi ihmisten hätään. Asian historiallista taustaa käsiteltiin, vaikkakaan ei tarpeeksi. Ihmisistä kuitenkin tuli aktiivisia ja he löysivät toimijuuttaan. Suomessa afganistanilaiset järjestivät mielenosoituksia, ja afganistanilaiset taiteilijat toivat esiin sanomaansa esimerkiksi Refugee Film Festivalilla syksyllä 2021 samoin kuin syksyllä 2022.

PSV:n pilottiprojektissa afganistanilaiselle naisopettajalle maksettiin palkkio kerran kuussa sen vastineeksi, että hän opetti ryhmäänsä. Opettajaan saatiin yhteys Suomessa toimivien aktiivien kautta. Heillä oli jo valmiiksi suoria yhteyksiä Afganistanissa ja Pakistanissa toimiviin vapaaehtoisiin ja aktivisteihin. Myöhemmin tästä ryhmästä syntyi Silti minä nousen ry, jonka kanssa PSV toteuttaa pilottiprojektia tiiviissä yhteistyössä.

Opettaja aloitti työnsä huhtikuussa Pakistanissa, jossa hän oli pakolaisena. Pakistanissa opettaja sai kokoon ryhmän, ja he kokoontuivat yksityisasunnossa. Ryhmässä oli kaksi afganistanilaista perhettä, joihin kuului äiti ja kaksi lasta. Opettaja opetti heille perusluku- ja kirjoitustaitoja, ja he myös keskustelivat arjen asioista. Afganistanilaiset pakolaiset kokevat Pakistanissa syrjintää, ja nämä yhteiset hetket olivat myös yksi tapa kokea yhteenkuuluvuutta. Lisäksi pilottiprojektin loppuhaastattelussa opettaja kertoi, että monet afganistanilaiset pakolaiset pelkäävät takaisin lähettämistä Pakistanissa, joten opiskelu oli yksi keino unohtaa muut raskaat asiat ja pelot.

Kesällä 2022 afganistanilaiset pakolaisten tilanne Pakistanissa heikkeni, ja monia alettiin karkottaa. Myös pilottiprojektin opettaja karkotettiin Afganistaniin kesäkuussa 2022. Hän pystyi löytämään kuitenkin turvallisen paikan Afganistanissa, ja hän halusi jatkaa työtä, koska koki työnteon olevan tärkeä selviytymiskeino. Hän aloitti uuden opetusryhmän, ja he alkoivat kokoontua opettajan siskon luona. Hän koki opettamisen olevan turvallista, kunhan esimerkiksi nuoria miehiä ei ollut ryhmässä. Sopimus PSV:n kanssa päivitettiin tällöin.

Afganistanissa ryhmässä on nykyisin 15-20 henkilöä. Siihen kuuluu neljä äitiä sekä yksi naimaton nainen. Ryhmän lapset ovat 5-14-vuotiaita. Opettajalla on oma opetusohjelma, jota hän käy lasten kanssa läpi. He opettelevat maan pääkielten eli darin ja pashtun kirjaimia. Opettaja kuvaa, että ihmiset saavat olla omassa ”kuplassa” ja oppiminen vähentää stressiä ja on tärkeä tapa kuluttaa aikaa. Henkilöt ovat ryhmässä muutaman tunnin päivässä.

Pilottiprojekti oli onnistunut kokemus humanitaarisesta työstä, koska siinä huomattiin, että suoralla yhteydellä yhteen henkilöön voidaan tukea haavoittuvassa asemassa olevien afganistanilaisten koulutusta. Opettajalla on ymmärrys kulttuurista ja opetettavista asioista, joten hänellä on mahdollisimman paljon valtaa projektissa. On myös ihmisten mielenterveydelle tärkeää, että he voivat itse järjestäytyä ja kehittää itseään.

Pilottiprojektin loppuessa vuodenvaihteessa 2022-23 Afganistanin naisten tilanne heikkeni jälleen voimakkaasti. Projekti, jota toteutetaan Afganistaniin epävarmassa tilanteessa, vaatii joustavuutta. Onkin tärkeä, että yhteys opettajaan on suora. Projektin aikana olemme puhuneet Suomen afgaaniyhteisön jäsenten kanssa, ja on tullut ilmi, että luottamus ja läpinäkyvyys ovat kaikki kaikessa.

On selvää, että koulutus antaa toivoa ihmisille. PSV:n vastuu on huolehtia opettajan työrauhasta. On tärkeää, että raportoinneissa ei tyydytetä vain länsimaalaisten uteliaisuutta vaan toivottavasti näillä kokemuksilla pystytään löytää ketteriä tapoja, joilla turvata erityisesti afganistanilaisten tyttöjen koulutus.

Voidaan myös todeta, että tie antirasistiseen mielenterveystyöhön humanitaarisessa avussa on pitkä. Psykososiaalinen tuki on hyvä alku, ja länsimaat pystyvät antamaan taloudellista ja hallinnollista tukea. Yhdessä ajattelu, paikallisten tekijöiden tarkka kuuntelu ja ei-tietäminen ovat lähtökohtia, joista tätä toimintaa voidaan kehittää. Kaiken asiantuntijuuden kunnioittaminen on erityisen tärkeää. Projekti jatkuu vuonna 2023, mutta opettajan turvallisuutta arvioidaan jatkuvasti. Projektista sekä pilotin loppuraportin voi lukea täältä.