Syksystä 2017 minulla on ollut ilo osallistua Åbo Akademin koordinoimaan oikeuspsykologian erikoistumiskoulutukseen. Koulutus on ollut moniammattillisuutensa johdosta erityisen kiinnostava. Koulutuksen puitteissa olen oppinut paljon muiden ammattikuntien edustajilta, mm. lakimiehiltä, tuomareilta ja poliisilta. Erilaiset tapaukset ja haastavat käytännön kysymykset ovat herättäneet paljon ajatuksia. Myös vahva tutkimusorientoituneisuus ja evidenssiperustaisuus ovat olleet omiaan tekemään koulutuksesta antoisan.

Koulutuksen seurauksena osallistuin siis Åbo Akademiin järjestämään European Association of Psychology and Law konferenssiin kesäkuussa 2018 Hepsyn matka-apurahan tuella. Konferenssi käsitteli hyvin laajasti oikeuspsykologian tutkimusalaa ja luonnollisesti osa aiheista olivat itselle kiintoisampia, mutta myös uudet aiheet herättivät uusia ajatuksia.

David Necquage esitys kuulustelutyössä tehtävästä avuliaisuus primingista herätti mielenkiintoisia ajatuksia vaikuttamisen etiikasta kuulusteluissa. Uskoisin että myös kliinisessä työssä hyödynnetään paljon erilaisia priming efektejä, vaikutuksen eettisyyden arvioinnissa on kuitenkin hyvä tarkastella mikä on kuulusteltavan tai asiakkaan oman edun mukaista ja toteutuuko tämä tilanteessa.

Samoin Simon Oleszkiewiczin esitys siitä miten luottamusta rakennetaan, ja erottelu kognitiivisen ja affektiivisen luottamuksen oli kiinnostava myös terapeuttisen työn näkökulmasta. Tapauksissa kuvattiin miten luottamusta rakennettiin käytännön tuen kautta, joka jollain tavalla osoittaa että auttaja ottaa riskin (ainakin näennäisesti) auttaakseen, esim. rikkomalla sääntöjä. Terapeuttisessa työssä katsoisin että pidemmän päälle tällaisten rajojen venyttäminen voi kuitenkin olla vuorovaikutuksen kannalta haitallista. Mutta tutkinnassa tällainen hetkellinen luottamuksen lisääminen voi olla tarkoituksenmukaista, joskin se voi tuntua manipuloinnilta.

Myös Verena Oberladerin esitys rikollisen identiteetistä ja sen rakentumisesta oli kiinnostava mm. radikalisaation näkökulmasta. Hänen esittelemissä kokeissa oli käytetty implisiittisen assosiaation paradigmaa, joka tietysti voisi soveltaa myös esim. radikalisoituneen identiteetin tutkimiseen ja todentamiseen.

Robert Horselenbergin keynote-esitys oli erittäin mielenkiintoinen ja monipolvinen. Valitettavasti aika oli rajallinen ja olisin mielelläni kuullut lisää esim. turvapaikkahakuprosessissa käytetystä uskottavuuden arvioinnista.

Kamala Londonin esitys oikeuspsykologian ajoittain suurista kysymyksistä ja oikeusprosessien suurista seurauksista oli hetkittäin ahdistavaakin kuultavaa.  Hän käytti esimerkkinä Jakartan kansainvälisen koulun skandaalia, jonka tutkinnassa tapahtui erittäin monta virhettä oikeuspsykologisesta näkökulmasta. Nämä ja monet muut esitykset herättivät paljon uusia ajatuksia ja loivat aihioita omassa päässä uusista oikeuspsykologian tutkimuksista ja käytännön sovelluksista.

Olen kiitollinen Hepsylle taloudellisesta avustuksesta kongressiosallistumiseen.
Ferdinand Garoff