Lauantaiaamu 23.9.2017 valkeni jännittyneissä ja aurinkoisissa tunnelmissa, kun Lähde Mieleesi – psykologi tavattavissa -tapahtuman järjestäjät kokoontuivat Lapinlahden Lähteelle. Lapinlahden vehreä ympäristö, vanha mielisairaalamiljöö tarjosi kauniit ja historiallisesti kiinnostavat puitteet Helsingin psykologiyhdistyksen järjestämälle tapahtumalle, joka toteutettiin osana 60-vuotiaan Psykologiliiton juhlavuotta.

Viime aikaisessa keskustelussa ovat olleet pinnalla erilaiset uskomushoidot kuten enkeliterapia, yksisarvishoidot ja kaikenkarvaiset itseään terapeuteiksi kutsuvat auttajat. Termiviidakossa menevät sukkelasti sekaisin psykologit, psykoterapeutit ja psykiatrit. Halusimmekin vapaaehtoisista psykologeista ja psykologian opiskelijoista koostuvan järjestäjätiimin kanssa herätellä keskustelua ja tarjota tutkimukseen pohjaavaa tietoa siitä, miten auttaja kannattaa valita, miksi psykologi on hyvä (vai paras 😉) valinta, ja miten psykologian ja psykologien avulla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin.

Lähde Mieleesi -päivän kattaukseen kuului työpajoja itsemyötätunnon kasvattamisesta pariterapiaan, sekä luentoja mindfulnessista hyvään johtamiseen ja resilienssiin työelämässä. Messuhenkisesti esittäytymässä olivat myös psykologian alan yritykset Minduu, Nyyti Ry, Mielenterveystalo sekä Vastaamo ständeineen. Nelituntinen tapahtuma huipentui paneelikeskusteluun, jossa sai kysyä ihan mitä vaan psykologilta.

Vaikka järjestäjien kesken olimme vakuuttuneita ohjelmannumeroiden loistavuudesta, ja tarjolla oli todella korkealaatuista settiä, mielessämme kaihersi, kiinnostaako psykologia ja psykologit tarpeeksi suurta yleisöä? Tuleeko kukaan edes paikalle, kun jaossa ei ole ilmaisia ämpäreitä? Kauhukuvissa häilyivät psykologian opiskelijoiden valtaamat työpajat ja kouluttautumisintoisten psykologien kansoittamat luennot.

Huoli osoittautui turhaksi, sillä jo tuntia ennen tapahtuman alkamista ensimmäiset innokkaat riensivät ilmoittautumaan työpajoihin. Workshopit menivät täyteen ensimmäisen tunnin aikana, ja osalta luennoista jouduttiin käännyttämään väkeä pois tai tuomaan lisää tuoleja. Psykologian opiskelijoita paikalla näkyi yllättävän vähän. Jokunen rohkelikko uskaltautui myös saunomaan psykologien kanssa. Kaiken kaikkiaan päivään osallistui arviolta 100-200 henkilöä, mikä oli juuri passeli pääluku käytössä olleisiin tiloihin nähden.

Järjestäjän asemassa en ehtinyt juurikaan seurailla luentoja, mutta kuuntelin lopun paneelikeskustelun, jossa yleisön kysymyksiin vastailivat psykologit Karri-Pekka Kauppinen, Eero-Matti Koivisto, Reetta Latvala ja Ville Rantalainen. Sääli, että keskustelua ei taltioitu videolle, sillä niin laadukasta, ajatuksia herättävää ja viihdyttävää sanailua oli ilmassa. Keskustelunaiheet velloivat yksisarvishoidoista, psykologin ja psykiatrisen sairaanhoitajan eroavuuksiin ja eksistentiaalisiin kysymyksiin saakka. Paneelista jäi hyvä ja levollinen olo, juuri sellainen, että psykologi, tässä tapauksessa jopa neljä psykologia, olivat todellakin olleet tavattavissa.

• 

• 

Seuraavaksi muutamia poimintoja psykologeille esitetyistä kiperistä kysymyksistä ja panelistien vastauksista:

Mitä, jos psykologin ja asiakkaan maailmankatsomus eroavat radikaalisti toisistaan?

Psykologin tehtävä ei ole kyseenalaistaa tai kinata asiakkaan elämänkatsomuksesta tai uskonnosta. Sen sijaan, psykologi voi yrittää ymmärtää uskomusten mekanismeja ja sitä, mitä ne merkitsevät juuri tälle ihmiselle. Ristiriidassa olevat elämänkatsomukset eivät ole este hyvälle hoitosuhteelle, mutta toki psykologin ja asiakkaan on helpompi löytää yhteistä kosketuspintaa, jos he jakavat jokseenkin samoja arvoja ja mielipiteitä.

Olenko normaali, hullu vai sairas, jos näen enkeleitä tai koen muuta yliluonnollista?

Tutkimusten mukaan jopa 90 % yläasteikäisistä on kokenut jotakin yliluonnollista, mikä johtuu paljolti siitä, että ihmisten aistit tekevät tepposia. Näistä ilmiöistä, kuten myös erilaisista uskomuksista ja uskonnoista voi olla hankala keskustella tai väitellä, sillä niitä ei voi tutkia tieteen keinoin. Sairauden määritelmään kuuluu, että sairauden tulee tuottaa kärsimystä joko henkilölle itselleen ja/tai hänen läheisilleen. Useimmiten yliluonnolliset uskomukset ja kokemukset eivät täytä sairauden tai ”hulluuden” määritelmää.

Yksisarvishoidoissa saatetaan ohjata omaksumaan esimerkiksi soturin identiteetti, jonka avulla lähdetään kohtaamaan vaikeuksia, mutta millaisia eheyttäviä identiteettejä psykologi tarjoaa?

Psykologi ei anna asiakkaalleen uutta identiteettiä vaan hän auttaa asiakasta lisäämään omaa itsetuntemustaan ja tutustumaan jo olemassa olevaan identiteettiin. Psykologi voi auttaa asiakastaan suhtautumaan myönteisemmin ja hyväksyvämmin itseensä, tulemaan eheämmäksi ihmisenä.

Mikä on hankalinta psykologin työssä?

Kliinisellä kentällä työskentelevät panelistit olivat yksimielisiä siitä, että psykologin työssä vaikeinta on elämän traagisuuden kohtaaminen ja epäreilut ihmiskohtalot. Sen sijaan psykologitutkijalle päänvaivaa tuottavat kinkkiset tilastoanalyysit, joita ei harjoiteltu opintojen puitteissa, vaikka psykologeilla varsin korkeatasoinen tilasto-osaaminen onkin. Toisinaan harmaita hiuksia tuottaa myös se, että tutkijan pitäisi venyä psykologin lisäksi vuoroin geneetikoksi ja lääkäriksi, sillä psykologian tutkimusaiheet sivuavat nykyään paljolti näitä aloja.

Mikä on upeinta psykologin työssä?

Psykologitutkijan mielestä parasta on se, että ihmismielessä riittää uteliaalle sielulle loputtomasti tutkittavaa. Kliinikot olivat puolestaan yksimielisiä siitä, että palkitsevinta on se, kun asiakkaalla ”syttyy lamppu päässä ja hän alkaa elää” eli auttaminen ja elämänmuutosten näkeminen inspiroivat heitä.

Kinkkisten kysymysten ja napakoiden vastauksien lisäksi Lähde Mieleesi -tapahtumasta jäi käteen runsain mitoin psykologista viisautta, osaamista ja tietämystä. Heila-treffipalvelun luennolta opin, että vastakohdat eivät täydennä toisiaan. Sen sijaan, jotta homma toimisi, tutkimusten mukaan kumppanilla on hyvä olla samat uskonnolliset ja poliittiset näkemykset, yhtenevät perhearvot, samanlainen tapa hoitaa raha-asioita, samankaltaiset elämäntavat ja kutakuinkin sama älykkyysosamäärä kuin itsellä.

Paneelikeskustelun parhaita paloja:

”Ajattelen, että voin vaikuttaa vain käsivarren mitan päässä oleviin asioihin, niinpä keskityn niihin, ja samalla hyväksyn ne asiat jotka ovat vaikutuspiirini ulottumattomissa.”

”On tärkeää oppia hyväksymään itsensä kaikkine puutteineen.”

”Pelkoja, ja tunteita ylipäänsä, tulee ja menee, ja niiden kanssa voi oppia elämään.”

Kaikki osallistujia, luennoitsijoita ja järjestäjiä myöten vaikuttivat varsin tyytyväisiltä päivään. Vetäjien mukaan työpajoihin oli osallistuttu innokkaasti ja antaumuksella: Saldona aktiivista ja avointa keskustelua, itkua, uusia oivalluksia ja toimintatapoja kotiin viemiseksi. Eräs osallistuja puolestaan ihmetteli, että miten näin hieno tapahtuma voi olla ilmainen. Toinen kävijä kommentoi, että normaalisti psykologi on vaikeasti tavoitettavissa, vastaanottoaikaa saa jonottaa, ja lopulta maksaa itsensä kipeäksi. Sen sijaan tänään, neljän tunnin ajan oli pilvin pimein psykologeja tavattavissa, ja ihan ilmaiseksi, uskomatonta! Tapahtumassa vierailleet ei-psykologi ystäväni totesivat, että he olisivat mielellään kuunnelleet toisenakin päivänä luentoja. Olivat kuulemma mukavan erilaisia ja tarjosivat uutta ajateltavaa.

Näiden palautteiden pohjalta ei voi muuta kuin tuulettaa: JES, ME TEHTIIN SE! Ja meillä viittaan mahtavaan järjestäjätiimiin, jonka vetovastuussa toimivat Emma Talvitie ja Laura Blomqvist, tähtiluennoitsijoihin ja -työpajojen vetäjiin, rahakirstunsa meille avanneisiin Psykologiliittoon ja Hepsyyn ja ennen kaikkea tapahtuman osallistujiin. Yhdessä saimme aikaan jotakin hienoa. Totesimmekin, että täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi!

Lähde mieleesi -tapahtuman päätteeksi kokoonnuimme järjestäjien iltakaronkkaan, joka vietettiin leppoisasti pitsan, saunomisen ja jälkipuinnin merkeissä. Päällimmäisenä ilmassa leijui iloinen yllättyneisyys ja tyytyväisyys tapahtuman saamasta suosiosta ja hyvin onnistuneesta päivästä.

Katsotaan, valtaako Lähde Mieleesi -psykologi tavattavissa ensi kerralla jo Pasilan Messukeskuksen 😉!

Teksti: Niina Vähäaho, Psyk. kand., Kompleksi Ry

Kuvat: Jaakko Tähkä