Stereotypiat omissa huoneissaan piileskelevistä ”koppipsykologeista” saivat kyytiä lauantaina 17.9.2016 Nuorten psykologien verkoston (NPV) järjestämässä Psykologit vaikuttajina –tapahtumassa. Viisi vaikuttamistyötä tekevää kollegaa kertoivat omasta urastaan ja ajatuksistaan psykologien vaikuttamismahdollisuuksiin liittyen. Aiheesta syntyi myös paljon innostavaa keskustelua.

Yksi asia ainakin tuli selväksi: psykologeilla on useita vahvuuksia vaikuttajina ja viestijöinä. Toinen selvä asia on, että tarvitsemme vielä lisää harjoitusta, itsevarmuutta ja toistemme kannustusta siihen, että vahvuudet saataisiin käyttöön. Itse asiassa jokainen psykologi tekee vaikuttamistyötä. Useimmat meistä vaikuttavat kerrallaan yhden yksilön tai pienen yhteisön toimintaan ja ajatteluun, sekä heidän elämäänsä koskeviin päätöksiin. Tällainen vaikuttaminen on usein kovin hienovaraista. Psykologi ei useinkaan anna suoraa vastausta tai neuvoa mihinkään, vaan auttaa asiakasta itse löytämään vastauksensa. Yhteisöissä psykologi tuo esiin ilmiöiden monet äänet – toisaalta asian voi nähdä näin, mutta toisaalta myös näin.

Neuvottelupöydissä hienovaraisuus ja toisaalta-mutta-toisaalta –argumentaatio eivät välttämättä kanna. Tarvitaan kykyä ja rohkeutta sanoa asiat ytimekkäästi ja suoraan. Jämäkkyyttä tuoda joskus kovastikin esiin, mitä psykologinen tieto ja tutkimus sanovat asioista. Ilmaisun ja viestinnän tulisi olla selkeää ja oikein kohdennettua: kenelle puhun ja miksi? Kokonaisuuksien hahmottaminen, sovittelevuus ja ilmiöiden monitasoisuuden näkeminen ovat psykologien vahvuuksia, mutta viestinnässä niitä kannattanee tuoda esiin harkiten jos päämääränä on saada oma viestinsä tehokkaasti perille.

Annarilla Ahtola, Psykologiliiton puheenjohtaja

Suurin osa psykologeista toimii prosessien häntäpäässä – kun vahinko on jo tapahtunut, psykologi suorittaa korjaustoimenpiteet. Ahtola tuo esiin, että enemmän psykologista tietoa tarvittaisiin myös prosessien eturintamaan ohjaamaan ja johtamaan päätöksiä, joilla tulee olemaan vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Psykologikoulutus käsittelee ihmisen normaalia kehitystä, joten meillä kaikilla on valmiudet vaikuttaa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja hyvinvoinnin edistämiseen. Ahtola myös muistuttaa, että psykologeilla on runsaasti neuvottelemiseen ja vuorovaikutustilanteisiin liittyviä vahvuuksia, joita voisimme hyödyntää asiakaskohtaamisia suuremmillakin foorumeilla.

Jan-Henry Stenberg, linjajohtaja, HYKS IT-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linja

Stenberg muistuttaa, että psykologi on yhteiskunnassa lisäarvotuote. Toisin sanoen, vaikka psykologinen tieto on missä tahansa ihmisyhteisössä kullanarvoista, niin periaatteessa yhteiskunta pyörisi ilman psykologejakin. Psykologin tulisi Stenbergin mukaan sekä omalla työpaikallaan että yhteiskunnan tasolla tuoda esiin todellista lisäarvoa, konkreettisia ehdotuksia siitä, miksi juuri psykologia tarvitaan asioita suunnittelemaan ja ratkomaan. Psykologien asema ei ole itsestään selvä edes terveydenhuollossa, ja myös siellä psykologityön korvaamattomuus pitäisi pystyä osoittamaan mahdollisimman konkreettisesti.

Miikka Niskanen, World Vision Finland

Niskanen on työskennellyt 14 vuotta kehitysyhteistyössä ja humanitaarisissa kriisiaputehtävissä. Hänen työtään on ohjannut pyrkimys ennaltaehkäistä konfliktien syntymistä. Humanitaarisen avun parissa on Niskasen mielestä liian vähän psykologeja, vaikka suomalaisten psykologien koulutuksella ja ammattitaidolla olisi paljon käyttöä ulkomaisessa kehitysaputyössä. Varsinaisia psykologin paikkoja on tarjolla hyvin vähän, joten psykologin tie kehitysaputehtäviin voi olla mutkaisempi. Niskanen kannustaa halukkaita hakemaan kokemusta esimerkiksi vapaaehtoistyöstä ja valitsemaan opiskeluaikana sivuaineet tarkkaan.

Anna Vuorjoki, Helsingin kaupunginvaltuusto

Kaupunginvaltuutettuna toimimisen lisäksi Vuorjoki työskentelee koulupsykologina. Hän toteaa, että psykologin työn ydintä ovat tiede ja tieto, kun taas politiikan ytimenä ovat arvovalinnat. Politiikassa Vuorjoki toimii yksityishenkilönä, ei psykologin ammattiroolissa. Hänen mukaansa psykologin koulutuksesta ja ammatista voi olla politiikassa kuitenkin paljon hyötyä. Esimerkiksi asiakastyössä kertyy paljon kosketuspintaa erilaisten ihmisten arkielämään, ja palvelujärjestelmän käytännöt tulevat tutuksi. Vuorjoki painottaa, että jokainen psykologi voi tehdä vaikuttamistyötä myös omassa työympäristössään.

Hanne Kalmari, Sosiaali- ja terveysministeriö

Kalmari toimii Sosiaali- ja terveysministeriössä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman hankepäällikkönä. Hänen mukaansa psykologin koulutuksesta ja työkokemuksesta on ollut runsaasti hyötyä nykyisissä tehtävissä esimerkiksi substanssiosaamisen ja palvelujärjestelmän tuntemisen näkökulmista. Lisäksi psykologina omaksutut vuorovaikutustaidot ja kyky toimia moniammatillisissa verkostoissa ovat olleet hyödyksi. Kalmari toteaa, että erikoispsykologikoulutus (kehitys- ja kasvatuspsykologia) vahvisti hänen kykyään ja itseluottamustaan toimia asiantuntijaroolissa. Kalmari kannustaa nuoria psykologeja menemään rohkeasti ja uteliaina eteenpäin sekä kurkistamaan poluillaan aina seuraavankin kulman taakse.

Teksti: Tuija Pohjola

Kuvat: Nella Korhonen