Psykologian opiskelija Hanna Leinonen suoritti harjoittelunsa Palestiinassa ja osallistui siellä samalla kansainväliseen kongressiin Hepsyn tukemana (The Lancet Palestinian Health Alliance, Sixth Annual Conference at the American University of Beirut). Millaista on olla psykologi Palestiinassa?

Sykähdyttävän mielenkiintoinen aika harjoittelussa on nyt ohi, vuorossa ovat jälleen arki pohjoisessa tiskeineen ja pyykkeineen. Lienee sopivaa hieman kertailla tännekin, mitä tuli nähtyä ja koettua – suuret kiitokset Hepsylle tämän mahdollisuuden tukemisesta!

Harjoitteluni aikana pääsin seuraamaan potilastyötä ja toimintaa perheneuvoloissa käytännössä vallitsevissa olosuhteissa. Ympärillä olevan kaaoksen keskellä perhekeskukset tuntuivat turvasatamilta – paikoilta jossa on kaikki hyvin ja apua riittää kaikille. Lisäksi haastattelin useita psykologeja – muun muassa Saidan perhekeskuksessa haastattelin psykologi Dima Saadia tämän työstä ja käyttämistä menetelmistä. Dima on työskennellyt kaksi vuotta perhekeskuksessa, tarjoten asiakkailleen sekä terapiaa että psykologisia arviointeja. Tapaukset ovat rankkoja, komorbiditeetti yleistä ja asiakkaita yli kapasiteetin. Yleisimmät ongelmat koskevat sotatraumoja, perheväkivaltaa, ylivilkkautta, oppimisvaikeuksia, puhevaikeuksia ja kehitysviivästymiä. Kotona koettu jatkuva stressi ja köyhyys rasittavat koko populaatiota, joten muun muassa testien oikeamielinen tulkinta on haastavaa.

Psykologi Dima Saadia haastattelemassa

Kaikkien haastateltujen työntekijöiden mukaan työ on kuitenkin ennen kaikkea mielenkiintoista ja motivoivaa, apua pääsee tarjoamaan juuri niille henkilöille joilla tarve siihen on suurin. Ylipäänsä haastatteluista nousi ilmi palo psykologina työskentelyyn ja kiinnostus moniammatilliseen, yhteisölähtöiseen työskentelymalliin. Halu kehittää palveluja ja omaa toimintaa ovat kovat, vain riittävät resurssit puuttuvat.

Kokonaisuudessaan yllätyin hieman siitä, miten paljon pakolaisleiripsykologin työ muistuttaa psykologin työtä Suomessa. Merkittävimmät erot tuntuivat olevan lähinnä käytettävissä olevat resurssit, suurempi potilasmäärä (noin kuudesta kahdeksaan potilasta päivässä), lyhyempi tapaamisen kesto (terapia 45min, arviointi noin tunnin) ja vähäinen työntekijämäärä (yksi tai kaksi psykologia vastaa leirin kaikista 3-18 vuotiaista). Psykoanalyyttinen näkökulma on maan keskeisin lähestysmistapa, joten teoriassa kaikki terapia on pitkäkestoista parhaimmillaan jopa vuoden kestävää psykoterapiaa. Suomen tapaan perhekeskuksessa käytetään moniammatillista lähestysmismallia (useimmiten psykiatri, psykomotorinen terapeutti, puheterapeutti, psykologi ja sosiaalityöntekijä) pyrkien ottamaan koko perheen tarpeet huomioon. Isät ovat kuitenkin perhekeskuksen henkilökunnan mukaan haluttomia osallistumaan terapiaan, joten käytännössä usein hoidetaan vain lapsia äiteineen tai pelkkiä lapsia ilman vanhempiaan.

Kaiken kaikkiaan harjoittelu oli avartava kokemus.  Opin paljon uutta kansalaisjärjestöjen toiminnasta kriisialueilla, palestiinalaisten tilanteesta ja traumapsykologiasta ylipäänsä. Jos nyt täytyisi päättää, menisin ehdottomasti uudestaan!

Perhekeskus Beddawissa

Lopputuloksena täytyy todeta, että psykologi voi työskennellä eri puolilla maapalloa hyvin erilaisissa työoloissa, mutta olla silti psykologi. Perimmäiset pyrkimykset pyrkiä ymmärtämään ja helpottamaan ihmisten elämää näkyvät selkeästi myös Libanonin pakolaisleireissä, vaikka työskentelytavat ja ympäristöt saattavatkin olla hyvin erilaisia. Oikeus mielenterveyteen on kaikilla ja kaikkialla maailmassa.

Lue lisää: http://ruohonjuuriterapiaa.blogspot.fi/