Eräänä unettomana aamuyönä kourallinen kompleksilaisia pohti seuraavaa paradoksia – psykologin työssä luotetaan vahvasti asiakkaan tai potilaan kielelliseen ja sanalliseen ilmaisuun ja sen vahvuuteen, vaikka monille psykologien asiakkaista kieli ja sanat eivät ole vahvin ilmaisun muoto.