Osallistuin kesäkuussa 2024 järjestettyyn kansainväliseen ja monitieteiseen konferenssiin psykedeeleihin liittyvästä tutkimuksesta. Kolmipäiväinen konferenssi keräsi tutkijoita, lobbareita, taiteilijoita, kliinikoita ja kokemusasiantuntijoita ympäri maailmaa Alankomaihin Haarlemiin. Osallistuin konferenssiin psykologian maisteriopiskelijana, sillä psykedeelien käyttäminen osana psykoterapiaa eri mielenterveyshäiriöiden hoidossa on kiinnostanut minua jo pitkään.
Psykedeelit ovat yksi huumausaineiden ryhmä, ja niiden käyttö on monissa maissa, myös Suomessa, laitonta. Klassisiin psykedeeleihin kuuluvat psilosybiini, meskaliini, LSD sekä DMT. Psykedeelien äkillisiin vaikutuksiin kuuluu esimerkiksi aistiharhoja sekä kognitiivisten toimintojen muutoksia. Psykedeelien käyttö voi tuottaa myös voimakkaita emotionaalisia kokemuksia vaihdellen euforiasta ja ilosta epämukavuuteen, kauhuun ja pelkoon. Yksittäistä psykedeelien nauttimiskertaa kutustaan usein kansankielisesti ”tripiksi” eli vapaasti suomennettuna ”matkaksi”, sillä psykedeelien nauttiminen mielletään usein matkana oman mielen sopukoihin, jotka nousevat psykedeelien avulla tietoisen mielen käsiteltäviksi. Psykedeelikokemukset voivat olla luonteeltaan syvän henkisiä, ja voimakkaimmillaan ne saattavat muokata käyttäjänsä koko maailmankatsomusta ja ymmärrystä omasta elämästä. Psykedeelien kohdalla puhutaan usein sanaparista ”set and setting”, eli vapaasti suomennettuna mielentila sekä ympäristö, jossa psykedeeliannos otetaan; molemmilla ajatellaan olevan suuri vaikutus siihen, millaiseksi ”tripin” sisältö muodostuu. Psykedeelien käyttö parantaviin tarkoituksiin ei ole myöskään länsimaisen maailman uniikki ajatus, sillä psilosybiiniä, meskaliinia sekä DMT:tä sisältävää ayahuascaa on käytetty eri alkuperäiskansojen sakramentaalisiin ja parantaviin rituaaleihin ympäri maailmaa jo tuhansia vuosia.
Erityisesti psilosybiinin ja LSD:n terapeuttisten hyötyjen tutkimus käynnistyi jo viime vuosisadalla, mutta Yhdysvalloista lähteneen huumeidenvastaisen sodan ja psykedeeleihin liittyvän vastakulttuurin sekä tutkimuskentän eettisesti kyseenalaisten tapahtumien vuoksi psykedeelien lääketieteellinen tutkimus joutui käytännössä pannaan useiksi vuosikymmeniksi kansainvälisesti. Tällä hetkellä puhutaan ”psykedeelien renessanssista”, mikä tarkoittaa sitä, että psykedeelien lääkinnällisten hyötyjen tutkimus on jälleen saanut rahoitusta ja tutkimuslupia esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa, Euroopassa ja Australiassa, ja psykedeelien toivotaan olevan osa ratkaisua esimerkiksi masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden sekä alkoholismin hoidossa. Psykedeelitutkimuksen kentällä käykin tällä hetkellä kova kuhina, sillä mielenterveyden ammattilaisia, kuten psykologeja, psykoterapeutteja ja psykiatreja, on myös alettu kouluttaa psykedeeliterapian tarjoamista varten.
Tämä oli ensimmäinen osallistumiskertani ICPR-konferenssiin, jota OPEN Foundation (https://open-foundation.org/) on järjestänyt kahden vuoden välein vuodesta 2010 lähtien. Kolme päivää olivat täynnä toinen toistaan kiinnostavimpia luentoja, ja juuri monitieteisyys teki konferenssista niin kokonaisvaltaisesti informatiivisen sekä ajatuksia herättävän. Psykedeelejä käsiteltiin konferenssissa niin lääketieteen, kemian, psykologian, antropologian, kasvitieteiden, filosofian kuin historiankin näkökulmasta, joten konferenssissa oli pakotettukin valitsemaan, mitkä luennot kiinnostivat tai puhuttelivat eniten. Koin itse eniten vetoa sekä psykedeelien lääkinnällistä käyttöä että laajempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista viitekehystä käsitteleviin luentoihin, joten vietin valtaosan ajastani näiden teemojen parissa.
Konferenssista jäi vahvasti mieleeni se innostus, joka psykedeelien mahdollisiin lääketieteellisiin hyötyihin liittyy. Erityisen inspiroivalta psykedeelien käytön tutkiminen näyttäytyy itselleni sellaisten mielenterveyden häiriöiden kohdalla, joiden hoitaminen on muuten hyvin vaikeaa, kuten hoitoresistentin masennuksen. Toisaalta psykedeeleihin liittyvän ”hypen” kohdalla on muistettava, kuten konferenssissakin tuotiin useilla luennoilla esiin, että vaikka monille psykedeelit voivat tarjota todella hyviä ja pitkäänkin kestäviä hoitovasteita, ei kaikille niistä ole kuitenkaan apua. Psykedeelien kohdalla myös tarkka etukäteisseulonta on tärkeää, sillä esimerkiksi sukutaustan tuoma korkeampi riski psykoosiin sairastumiselle on usein ulossulkusyy jättää henkilö psykedeelitutkimuksen ja -terapian ulkopuolelle. Konferenssissa nousikin esiin psykedeelien haittavaikutuksia käsittelevällä luennolla, että psykedeelien nauttiminen terapiakontekstissakin voi lisätä esimerkiksi itsemurha-ajatuksia ja dissosiaatio-oireita. Set & setting -pariin vaikuttaminen ja mahdollisimman otollisen ympäristön luominen vähentää ”huonon tripin” riskiä, mutta psykedeelien luonteeseen itseensä liittyy väistämättä tietty ennakoimattomuus, joten täydellinen riskien minimoiminen on mahdotonta. Toisaalta hyvällä tripinjälkeisellä integraatiotyöskentelyllä on mahdollista saada terapeuttista hyötyä myös hyvin haastaviksi tai epämiellyttäviksi osoittautuneista trippikokemuksista.
Kolmipäiväinen konferenssi oli ensimmäinen kertani kansainvälisessä tutkimuskonferenssissa, ja intohimoni psykedeelitutkimusta kohtaan sai ehdottomasti näistä päivistä uutta intoa. Aion osallistua myös seuraavaan konferenssiin kahden vuoden päästä, ja kenties valmistumiseni jälkeen tulen itsekin jonakin päivänä työskentelemään aiheen parissa.
Lilja Aaltonen
Psykologian maisteriopiskelija,
Helsingin yliopisto
Helsingin Psykologiyhdistys ry 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.