Helsingin Psykologiyhdistys ry

Euroopan psykologikongressi pidettiin tänä vuonna Kyproksella, Pafoksen kupeessa Coral Reefin alueella 1- 4-7-2025. Paikalla oli useampiakin suomalaisia itseni lisäksi. Liitosta paikalla olivat Jari ja Vera ja Hepsystä ainakin myös Marina, Ferdinand ja Ruth.

Kongressin teemana oli ”Transforming Psychological Science”: the 2030 agenda. Kongressissa riitti luentoja ja esityksiä aamusta iltaan kaikista mahdollisista teemoista.

Ukrainan pakolaiset

Yksi ajankohtainen aihe oli pakolaisten tukeminen ja Ukrainan pakolaisia käsiteltiin monessa tutkimuksessa. Sota aiheuttaa sen kokeneille monenlaista stressiä ja post-traumaattiset oireet ovat tyypillisiä. Sodan traumat ja niistä johtuva oireilu siirtyy usein myös sukupolvelta toiselle. Sodat ja pakolaisten kohtaaminen saattaa myös herättää aiemmat sotatraumat joissain ihmisissä. Ennakoiva työskentely olisikin tämän vuoksi tärkeää.

Eri esityksissä nousi yhdeksi oleelliseksi asiaksi oireiden normalisointi. Usein henkilöt saattavat luulla olevansa vain itse hermostuneita, neuroottisia tai pelokkaita. Omankielinen selkeä informaatio niin käytännön avusta ja järjestelyistä kuin mahdollisuus asioiden käsittely yksilöllisesti ja/tai ryhmässä ovat tärkeitä. Esim. EMDR Europe on tuottanut paljon materiaalia Ukrainan pakolaisille heidän omalla kielellään. Erilaisia ryhmiä on järjestetty varsinkin Ukrainan reunavaltioissa.

EMDR Europe on listannut ohjeita henkilöille/ perheille, jotka ovat valmiita tarjoamaan kodin Ukrainan pakolaisille. Pakolaisten omat toiveet ja tarpeet tulee kuunnella, mutta myös selkeästi kertoa, mitä voi tarjota ja yhdessä pohtia, miten toiveet ja tarjonta voivat kohdata.  Sotaa pakoon ihminen tarvitsee alkuun rauhaa ja liian nopeat toimet ja ratkaisuyritykset harvoin ovat toimivia. Pakoon lähtenyttä ihmistä auttaa myös omat tutut rutiinit, itselle tutut ruoat. Monet kaipaavat myös mahdollisuutta rukoiluun. Monella vanhemmalla on myös kysymyksiä siitä, miten käsitellä sotaa lasten kanssa. 

Taide tuki- ja terapiamuotona

Taideterapiasta oli useita esityksiä. Niitä kuunnellessa huomioin, että taide terapiana on useissa maissa vielä sangen tuntematonta verrattuna Suomeen. Aikanaan Etelä-Savossa työskennellessäni esim. musiikkiterapiaan ohjautui paljonkin lapsia lastenpsykiatrialta. Toki taideterapian käyttöön vaikuttaa Suomessakin monilla paikoilla alueella käytettävissä oleva tarjonta. Yleisesti esityksissä todettiin, että kaikilla psykologeilla tulisi olla perustiedot siitä, kuinka eri taidemuodot voivat olla mielenterveyden tukena ja voivat auttaa tai ainakin olla osa hoitoprosessia vakavissakin mielenterveyden ongelmissa.

Hollantilaisissa eri tutkimuksissa musiikkiterapia auttoi mm. opiskelijoiden depressio-oireiden vähenemiseen, pakolaislasten ja nuorten oireiluun vähenemiseen ja helpotti lasten stressioireita. Useassa ryhmässä myös tarve psyykelääkitykseen väheni.

Musiikin vaikutuksesta dementiapotilaille onkin kirjoitettu paljon ihan arkistakin tietoa, mutta tulokset näkyivät myös hollantilaisessa dementikoiden vanhainkodissa tehdyssä tutkimuksessa. Tutkimustulos tuli elävästi mieleen, kun huomasin nyt televisiossa pyörivän ohjelman muistisairaiden kuorosta.

Leikkisyys, ilo, huumori ja tunteiden ilmaisu ovat sairaalaklovnien keino saada potilas rentoutumaan ja nauttimaan yhdessäolosta ja kohtaamisesta. Lasten kanssa toimisen lisäksi sairaalaklovnien toiminta on ollut tuloksellista myös autististen lasten, kehitysvammaisten ja dementiapotilaiden kanssa.

Sabine Kochin tutkimus käsitteli sitä, miten tanssiterapia voisi tukea traumatisoituneita pakolaisnaisia.  Vuonna 2024 tehdyssä tutkimuksessa oli todettu, että vain 3.1% pakolaisista saa tarvitsemaansa tukea mielenterveydelleen Saksassa.  Tulokset olivat rohkaisevia. Taide terapian muotona auttaa kohtaamaan asioita ilman sanoja, se luo iloa. Siinä kohtaa ruumis ja mieli.  

Sosiaalinen ohjelma

Oleellinen osa kongressia oli tietysti kollegojen tapaaminen ja keskustelu heidän kanssaan. Vaikka kyseessä oli Euroopan kongressi, osallistujia oli ympäri maailmaa. Hoitoon pääsyssä ja toimintakulttuureissa on paljon eroa, mutta psykologin työ ja asiakkaan kohtaaminen on kuitenkin sama ympäri maailmaa. Ensimmäinen ihminen, jonka kanssa aloin juttelemaan retkellä, paljastui suomalaiseksi Hepsyn jäseneksi. Hauskaa tutustua oman yhdistyksen jäseneen Etelä-Euroopassa. Latvialainen psykologi oli Jyväskylän yliopistossa tutkijana ja löysimme paljon yhteisiä tuttavia. 

Retki Nikosiaan ja kiertokäynti Pafoksen Kuninkaiden hautojen alueelle olivat mielenkiintoisia. Kongressin illallinen nautittiin rannalla pöydissä auringon laskiessa. Hieno bonus oli, että kongressin hintaan kuuluivat lounaat ja kahvit ja kongressi-illallinen, joka nykyään harvinaista. Mieli oli lopussa myös hieman haikea, omalta osaltani tämä oli todennäköisesti viimeinen kansainvälinen kongressi työuran ollessa loppusuoralla.