Helsingin Psykologiyhdistys ry

Osallistuin hienosti järjestettyyn kolmipäiväiseen kongressiin Norjan kauniissa Bergenissä. Kongressi kutsui eri viitekehyksistä tulleita osallistujia tunteiden kanssa työskentelyn tärkeyden äärelle. Ilmassa oli suuren maailman tuntua pääpuhujien astellessa lavalle musiikkikappaleiden säestäminä. Kongressin pääpuhujista kolme edusti psykodynaamista suuntausta ja kahdella oli humanistinen tausta. Alla poimimiani otteita myös teidän maisteltavaksenne kongressin tiedollisesta puolesta. Sen lisäksi sain nauttia antoisista keskusteluista kollegoiden kanssa, herkullisista kongressitarjoiluista, Bergenin ihastuttavaan kaupunkiin ja luontoon tutustumisesta sekä ilosta ja naurusta, joiden tärkeydestä saimme oppia myös kongressissa. 

EFT:n (Emotion Focused Therapy) oppi-isä Leslie Greenberg opetti meille ensimmäisessä luennossaan kuinka ymmärtää ja auttaa asiakkaita, jotka estävät itseään tuntemasta ja ilmaisemasta tunteitaan. Asiakkaiden on usein vaikea vastata kysymykseen: ”Miltä sinusta tuntuu?” Usein asiakkaat ilmaisevat tunteita vastaanotolla nonverbaalisti tiedostamatta sitä itse ja ovat oppineet estämään itseään tuntemasta tiettyjä tunteita. Ydinongelmana on ”vaarallisten tunteiden” pelko, joka on selviämisstrategia ja jonka tarkoitus on estää kokemus hajoamisesta. Terapiatyöskentelyn kautta aiemmin estetty tunne saa tilaisuuden tulla esiin ja sitä kautta päästään kiinni tarpeeseen ja sen ilmaisemiseen. Tunteen vapauttamisen kannalta seuraavat seikat ovat tärkeitä: tiedostaminen miten asiakas keskeyttää itsensä, mikä tarkoitus on tunteen estämisellä, estämisen kielteisen vaikutuksen ymmärtäminen, tunteeseen liittyvän pelon väheneminen, halu sallia tunne sekä terapeutin tuki ja kannustus. 

Toisessa luennossaan Greenberg keskittyi häpeän teemaan, kuinka päästä häpeästä terveeseen vihaan. Nämä kaksi tunnetta – häpeä ja viha – ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa ja usein viha tulee suojaamaan häpeältä. Greenberg korosti, että häpeä on erityisen vaikea tunne, usein tukahdutettu ja vaikea hoitaa. Primaari maladaptiivinen häpeä aktivoituu automaattisesti ja kun emootioskeema aktivoituu niin henkilö voi tuntea sen kehollisesti, tulee halu piiloutua. Sekundaarinen häpeä voi tulla liittyen toiseen tunteeseen kuten suruun, seksuaaliseen haluun jne. Sitä voidaan käyttää myös instrumentaalisesti. Järkeily ei auta tunteen muuttamisessa, tarvitaan vahvempi vastakkainen tunne. Esim. assertiivinen viha, suru, myötätunto ja hyväksyntä muuttavat häpeää. Samoin validaation saaminen korjaavassa vuorovaikutussuhteessa. Usein masennuksen taustalla on maladaptiivinen häpeä. Perinteisesti tunnetta tarkastellaan tunteen elinkaaren kautta: tunne tulee ja menee. EFT:ssä ajatellaan, että tunne muuttuu tunteella: uusi tunne tulee ja muuttaa vanhaa, se ei korvaa sitä vaan tunne muuttuu, tulee uusi tila. Tämä ei ole oppimista vaan kehitystä, tapahtuu synteesi. Tarpeen tunnistamisen kautta päästään tehokkaimmin uuteen tunteeseen. Oleellista on saada virittymisen ja kokemisen taso tarpeeksi korkealle vastaanotolla. Esimerkiksi terve, voimaantunut viha voi muuttaa häpeän ja synnyttää ylpeyttä, itsevarmuutta ja surun myötä lohtua. 

Psykoanalyytikko Nancy McWilliams johdatti meidät ensimmäisessä luennossaan terapeutin emotionaalisen maailman tarkasteluun. On tärkeää tiedostaa jatkuva asiakkaiden tunteiden vaikutus meihin terapeutteina. Vastatransferenssin avulla psykoterapeutti tuntee mitä asiakas tuntee tai tuntee mitä muut usein tuntevat asiakasta kohtaan, projektiivinen identifikaatio puolestaan on emotionaalista tarttumista. Meihin heijastetaan tunteita, jotka ovat lähtökohtaisesti vaikeita. Tunteita, joita terapeutit eivät itse usein halua omistaa ovat vihamielisyys, tylsiintyneisyys, rasistisyys, inho, sadistisuus jne. On tärkeää tiedostaa, että me kaikki kannamme sisällämme kaikkia tunteita: ”Olen ihminen, joten mikään ihmisyydessä ei ole vierasta minulle”. Normaalissa vuorovaikutuksessa tapahtuu affektiivista soinnuttamista,  psykoterapiassa sen sijaan psykoterapeutti joutuu tekemään töitä toksisten tunteiden vastaanottamisessa ja muuntamisessa, mikä on kuormittavaa. Oman jaksamisemme kannalta on tärkeää pohtia mitä voimme tehdä affektiiviselle ylikuormitukselle. McWilliams antoi tähän seuraavia ohjeita: 

1. Psykoterapeutin oma psykoterapia on tärkeää. Oleellista on kaikkien tunteiden ilmaisemisen mahdollistaminen. 
2. Tunteiden ilmaisu luotetuille kollegoille
3. Huolen pitäminen itsestä fyysisesti, spirituaalisesti ja emotionaalisesti
4. Seuraavan psykoterapeuttisukupolven valmistaminen työn emotionaaliselle stressille 
5. Nauraminen.

Toisessa luennossaan McWilliams esitteli meille skitsoidisten asiakkaiden kanssa työskentelyn ominaispiirteitä. Kognitiivisena psykoterapeuttina opin, että skitsoidiseksi kutsutaan henkilöä, joka on rikkaan sisäisen elämän omaava introvertti ja skitsoidisuuden voidaan nähdä olevan vastakohta narsistiselle ihmiselle. Usein skitsoidiset piirteet virheellisesti patologisoidaan etenkin kun ulospäin voi näkyä kiinnittymättömyyttä, itseriittoisuutta, poissaolevuutta, reagoimattomuutta, epäseksuaalisuutta jne. Terapiaan skitsoidit henkilöt hakeutuvat usein menetyksen kohdattuaan. Puhuminen ja avautuminen voi olla heille erittäin vaikeaa. Saimme tietää, että skitsoidisella ihmisellä läheisyys vs. etäisyys on keskeinen skeema ja että rakkaus on vaarallisempaa heille kuin viha. Lapsena nämä henkilöt ovat herkkiä ja ylistimuloituvia, terapiassa herkkiä loukkaantumaan. McWilliams mainitsi, että Einstein ja Winnicott olivat skitsoidisia. Hänen mukaansa myös monet psykoterapeutit ovat skitsoidisia ja tätä kautta tavoittavat hyvin asiakkaan sisäisen maailman. 

Inner Relationship Focusing -menetelmän kehittäjä Ann Weiser Cornellin ensimmäinen luento käsitteli fokusointia sekä asiakkaiden auttamista tilanteissa, joissa tunteet tuntuvat ylivoimaisilta.  Asiakkaat tulevat vastaanotolle kokien että tunteet ovat osa ongelmaa: ”Tunteeni saivat minut toiminaan niin..”; ”Jos en olisi niin vihainen.. ”. On oleellista auttaa asiakkaita löytämään ”self-in-precence”, läsnäoleva itse eli se, että samanaikaisesti kun tunnen tunteeni niin olen täällä niiden kanssa, todistan niitä. Oleellista on suhteen luominen tunteisiin sekä samaistumattomuus. Fokusointi on prosessi, joka avulla on mahdollista päästä kosketuksiin kehon viisauden kanssa. Weiser Cornell on kehittänyt edelleen Eugene Gendlinin löytämää fokusointia, jonka kimmokkeena olivat Carl Rogersin kanssa tehdyt psykoterapiatutkimukset ja yritys sanallistaa ja fasilitoida taitoa, jonka huomattiin tapahtuvan luonnollisesti psykoterapiasta hyötyvillä asiakkailla. 

Toisessa luennossaan Weiser Cornell syvensi tietoutta fokusointiin liittyen. Fokusointi sopii mihin vaan terapiamuotoon lisänä plus sitä voidaan käyttää kokonaisena fokusointisessiona. Saimme tietoa siitä mitä ”felt senses”, merkityskokemukset ovat ja miten niiden löytämistä voidaan fasilitoida. Olennaista on ymmärtää niiden luonne: ne ovat tässä ja nyt tapahtuvia sekä vaikeita sanoittaa koska ovat tuoreita ja enemmän kuin tunnesanat. Weiser Cornell painottaa paljon kielen merkitystä. Terapeutin on tärkeää ymmärtää sanojen vaikutus, usein tulemme ohjanneeksi asiakkaan kehon ja tunteiden kuuntelun sijaan mieleen. Esim. klassinen kysymys: mitä tunnet kehossasi on tällainen sudenkuoppa. Usein asiakas ei osaa vastata siihen tai vastaa nopeasti jotain jonka jo tietää. Jos aina tunnemme ja ajattelemme kuten aiemminkin muutosta ei tapahdu. Elämä on aina valmis menemään eteenpäin, muutos tapahtuu reunalla. 

Psykodynaamisen interpersonaalisen lyhytpsykoterapian (ISTPD) kehittäjä Allan Abbas tykitti meille ensimmäisessä luennossaan informaatiota siitä kuinka psykoterapiassa voidaan tunnistaa ja työskennellä itseen suuntautuvan vihan kanssa. Asiakkailla on usein kehityksellisiä puutteita, syyllisyyttä tehdyistä tai tekemättömistä teoista, syyllisyyttä raivosta, joka on tiedostamatonta. Oleellista on tulla näistä tietoiseksi, tuntea prosesseihin ja vaurioihin liittyvä suru, tuntea ja prosessoida raivo sekä siihen liittyvä syyllisyys. On tärkeää ymmärtää, että hauraiden asiakkaiden kohdalla käynnistyy usein noidankehä, jossa psykoterapeuttiin kohdistettu viha sijoittuukin itseen. 

Toisessa luennossaan Abbas johdatti meidät asiakkaiden pariin, joilla tunteet ovat muuntuneet kehollisiksi oireiksi. Hän keskittyi luennossa niihin toiminnallisiin sairauksiin, joissa on taustalla tiedostamattomia sisäisiä prosesseja. Psykoterapiassa asiakkaita autetaan tunteiden ja vastustuksen yli tuntemaan ja kohtaamaan se mitä niiden alta nousee. Tämä voi vähentää oireita dramaattisesti. Abbas näytti meille videon, jossa tic-oireet vähenivät asiakkaalla 80% neljänteen tapaamiskertaan mennessä. Videoissa Abbas hyödynsi voimakkaasti transferenssia ja pyrki auttamaan asiakkaita sietämään ahdistusta ja samanaikaisesti kohtaamaan psykoterapeuttiin liittyviä negatiivisia ja positiivisia tunteita. Abbas korosti että työskentely terapeuttisessa ikkunassa tapahtuu tässä ja nyt, tunne, keholliset tuntemukset ovat keskeisiä. Raivon provosoiminen ja sitä kautta kohtaaminen näytti olevan oleellista, Abbaksen mukaan rakkaus ja syyllisyys yhdessä auttavat tuomaan esiin raivon eri tasoja ja tämä puolestaan auttaa asiakasta vapautumaan. 

Neuropsykoanalyysin kehittäjä Mark Solms – jonka poika kutsui häntä lapsena tunteiden tohtoriksi – johdatti meidät ensimmäisessä luennossaan perusasioiden äärelle: mitä ovat perustarpeet ja tunteet.Solms toi esiin, että on ihmisiä joiden käsityksen mukaan tunteet ovat konsepteja kuten ajatukset. Luennossaan Solms humoristisella tavallaan todisti kuinka oleellista on ymmärtää tunteiden perustavanlaatuinen alhaalta-ylös, kehollinen, viettipohjainen luonne. Elämme kehoissa, joiden tarpeet on tyydytettävä: meidän on hengitettävä, juotava, nukuttava. Sisäsyntyiset prediktiot (predictions) ohjaavat toimintaamme. Solmsin perustunteiden jaottelu perustuu aivotutkimuksiin, joiden avulla on tunnistettu seitsemän perustunnetta / tarvetta, joiden mukaan toimivat myös muut nisäkkäät. Ihmisen tehtävänä on oppia kokemuksesta miten täyttää nämä tarpeet ja toimia tarvittaessa paremmin kuin sisäsyntyisten prediktioiden ohjaamana:

1. Pelko, jonka prediktio on jähmety tai pakene 
2. Raivo, jonka prediktio on hyökkää ja tuhoa 
3. Paniikki / suru, jonka prediktio on itke ja etsi, sitten luovu toivosta. 
4. Huolenpito, jonka prediktio on hoivaa ja lohduta
5. Himo, jonka prediktio on parittelu
6. Etsiminen, jonka prediktio on etsi / löydä, tarve uudelle, tutkia kiinnostavaa 
7. Leikki, jonka prediktio on vuorottelu sekä rajojen kunnioittaminen 

Toisessa luennossaan Solms esitteli kehittämäänsä neuropsykoanalyyttista lähestymistapaa psykopatologian käsitteellistämiseksi ja psykoterapeuttiseksi malliksi, jota hän on työryhmineen paraikaa manualisoimassa. Oireet tarkoittavat aina jotakin, ihmiset kärsivät tunteesta ja tunne kertoo mikä emotionaalinen tarve ei ole täyttynyt. Oire ei ole vaan tunne vaan myös se mitä asiakas tekee. Tunteen supressointi ei hoida syytä (näin psykiatriassa usein hoidetaan, lääkkeiden avulla). Psykoterapiassa tarkoituksena on auttaa ihmistä oppimaan miten täyttää paremmin emotionaaliset tarpeensa, tarkoituksena on löytää uusia joustavampia tapoja. Solmsin mukaan muistot menneestä ovat tulevaisuutta varten, niiden avulla opitaan miten tehdä jatkossa. Muisti on jatkuva prosessi ja siinä tapahtuu konsolidaatiota: prediktioita työstetään hiljalleen niin että niistä tulee automaattisia. Muistot menevät lopulta tiedostamattomaan emmekä ole enää tietoisia prediktioista, jotka toimintamme taustalla vaikuttavat. On olennaista ymmärtää, että tiedostamattomaan (nondeklaratiivinen pitkäkestoinen muisti) tallennettuja prediktioita ei voida palauttaa mieleen, koska ne ovat toimintoja, eivät mielikuvia, ajatuksia tai muistoja. Ainoa tapa on aktivoida niitä on toiminnan kautta ja muutos puolestaan tapahtuu uusien prediktioiden lisäämisen kautta. Joustavuuden oppiminen on olennaista ettei vain toisteta automaattisesti sitä mitä on aina tehty.

Rinnakkaissessiossa kävin kuuntelemassa Jom Vollestadin ja Elisabeth Schanchen luentoa Unified Protocolista (UP). Ihmisten hoitaminen diagnooseihin pohjaavien manuaalien kautta on ollut vallalla, vaikka valtaosa ammattilaisista on sitä mieltä, ettei se ole paras tapa. Tämä on johtanut transdiagnostiseen lähestymiseen, jota myös UP edustaa. Siinä fokusoidaan monien häiriöiden taustalla oleviin prosesseihin ja tavoitteena on tukea asiakkaita olemaan yhteydessä tunteisiinsa toimivammilla tavoilla. Erityisesti pyritään vähentämään tunteiden välttämistä sekä vahvistamaan hyväksyntää ja halua kokea tunteita. Asiakkaille opetetaan käyttäytymiseen fokusointia, mitä asiakas haluaisi tehdä enemmän elämässään. Malli on sovellettavissa sekä ryhmille että yksilöille. Ryhmämuotoinen työskentely etenee seuraavien vaiheiden kautta: 

1. Tavoitteiden asettaminen ja motivaation vahvistaminen
2. Tunteiden ymmärtäminen
3. Tunteisiin liittyvä hyväksyvä tietoinen läsnäolo
4. Kognitiivinen joustavuus
5. Tunteenvastainen toiminta 
6. Fyysisten tuntemusten ymmärtäminen ja kohtaaminen
7. Tunnealtistukset
8. Saavutusten tunnustaminen ja tulevaisuuteen katsominen

Lopuksi

Kokonaisuudessaan Emotion Revolution kongressi oli antoisa ja mieleenpainuva kokemus. Nostan lopuksi muutamia pointteja paneelikeskusteluista. Olisin mieluusti kuunnellut niitä pidempäänkin, etenkin pohdintoja näiden kokeneiden asiantuntijoiden työskentelyeroista sekä kentän ajankohtaisesta tilanteesta. Greenberg toivoi, että pääsisimme etenemään eri oppikunnista prosesseihin ja totesi, että muutoksen esteenä ovat valta, raha ja politiikka. Ja että kuinka harmillista on, että edelleen työskentelemme ”raamatut käsissämme ja seuraamme mitä edeltäjämme tekivät”. Paneelissa todettiin, että tarvittaisiin myös paradigman muutos siinä mitä pidetään tieteenä ja nostettiin esiin, että psykoterapiatutkimuksen haasteena on RTC-paradigman ongelmallisuus ja se, että ”psyyke on tultu irrottaneeksi psykologiasta”. Ja vastaavasti Weiser Cornell toi esiin, että olemme tehneet kauhean virheen erottaessamme kehon ja mielen (”ajattelen siis olen”). Meidän on asiantuntijoina tärkeä olla rehellisiä ja realistisia siinä millaisella hoidolla voimme vastata mihinkin ongelmiin. McWilliams lausuikin, että tiukka manuaalin noudattaminen psykoterapiassa näyttää liittyvän heikompiin hoitotuloksiin yhteistyösuhteen ja terapeutin joustavuuden ollessa tärkeämpiä. Olisi ollut mukava nähdä joukossa myös kognitiivisen psykoterapian edustaja kuten 7 vuotta sitten kun kongressi edellisen ja ensimmäisen kerran järjestettiin. Itse en silloin ollut mukana mutta jatkossa toivon voivani osallistua kongressiin uudestaan. Etenkin kun bonuksena on helposti saavutettavan Ulriken vuoren huikaisevat patikointireitit! 

Lämmin kiitos Hepsy opintomatkani tukemisesta,

Tiina Saarinen

Psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, paraikaa kognitiivisen psykoterapian kouluttajakoulutuksessa (valm. 01/2026) ja kansainvälisessä tunnekeskeisen terapian koulutuksessa (isEFT)