Helsingin Psykologiyhdistys ry

Jos joku olisi kertonut minulle lapsena, että aikuisena matkustan Islantiin opiskelemaan vaarallisena huumausaineena tunnetun MDMA:n (3,4-metyleenidioksimetamfetamiini) hyödyistä ihmisten auttamisessa, olisin kastellut sänkyni. Olen peruskoulusta asti saanut kuulla siitä, miten huumeet ovat pelkästään vaarallisia ja tuhoavat elämän. Yleisimmät myytit ja ennakkoluulot ovat uponneet selkäytimeeni, joten miten ihmeessä päädyin Islantiin opiskelemaan tunnettua bilehuumetta, MDMA:ta, ja sen käyttöä mielenterveystyössä?

Läpikäymäni kahdeksan päivän koulutus oli osa MAPS:in eli Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies -organisaation koulutusta MDMA-avusteisesta terapiasta PTSD:n hoitamiseen. Hoitomuodossa seurataan tarkkaa protokollaa, jossa MDMA:ta annetaan terapeuttisen vaikutuksen ja hoitovasteen voimistamiseksi yhteensä kolme kertaa. Päinvastoin kuin tavallisessa traumaan kohdistuvassa lääkehoidossa, jossa tunteita ikään kuin “vaimennetaan” bentsodiatsepiinien tai SSRI-lääkityksen avulla, MDMA pikemminkin voimistaa ihmisen sisäisiä prosesseja ja tuo ne esiin terapiassa tutkittavaksi ja läpityöstettäväksi. Jotkut tutkijat ovat verranneet MDMA-avusteista terapiaa liikuntaan tai kylmäaltistukseen, joissa kehoon ja mieleen kohdistuva tarkoituksenmukainen stressitila ensin kuormittaa, ja sitä seuraa kasvua ja voimistumista. MDMA toimii traumaan hiukan samalla tavalla kuin ohut märkäpuku jääkylmässä vedessä. Kun vesi tai trauma muuttuu siedettävämmäksi, on helpompi mennä niitä kohti.

MDMA-avusteinen terapia on lupaavien hoitotulosten vuoksi saanut saanut Yhdysvaltain Elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lta Breakthrough Therapy -luokituksen, joka myönnetään erityisen lupaavana pidetyille uusille hoitomuodoille lupaprosessien nopeuttamiseksi. Kolmosvaiheen tutkimukset ovat juuri valmistuneet. On ennakoitu, että hoitomuoto saattaisi jossain muodossa tulla kliiniseen käyttöön Yhdysvalloissa jo ensi vuoden puolella. Näillä näkymin myös hoitomuodon rantautuminen Eurooppaan ja Suomeen lähivuosien aikana näyttää mahdolliselta.

Vaikka olen jo useamman vuoden toiminut psykologina erikoissairaanhoidossa ja sitä kautta tutustunut traumaan ja sen erilaisiin hoitomenetelmiin, Islannin koulutus muutti monia käsityksiäni aiheesta. MDMA:n alaisena traumatisoituneen ihmisen pelkoreaktio vähenee. Luottamus itseen ja muihin kasvaa. Muistot, jotka aikaisemmin ovat olleet sietämättömiä, tarjoutuvat nyt tutkittavaksi. Koulutuksen aikana saimme katsoa videoita hoitosessioista, joissa traumoista kärsineet ihmiset kävivät kokonaisvaltaisesti läpi traumasisältöään. He pystyivät sekä onnistuneesti kohtaamaan pahimmat pelkonsa että muokkaamaan muistoihin liitettyjä tunnelatauksia. Terapeutin rooli näyttäytyi lähinnä vierellä kulkijana. Monet koehenkilöistä tuntuivat itse tietävän, mitä tarvitsevat eheytyäkseen.

MDMA:n luomassa muuntuneessa tajunnantilassa ihmiset onnistuivat saamaan yhteyden itseensä ja omaan kehoonsa tavoilla, joita on muilla keinoin vaikea saavuttaa. Koehenkilöiden joukossa oli myös kompleksisesta PTSD:stä kärsiviä. He saivat MDMA:n avulla kokea, miltä yhteenkuuluvuus ja turvallisuus tuntuvat. Koehenkilöiden traumapisteet tippuivat huomattavasti, ja tutkimuksen lopussa noin 2/3 koehenkilöistä ei enää täyttänyt PTSD:n kriteereitä. He saivat hoidon myötä kiinni elämästään ja suhtautuivat tulevaisuuteensa aiempaa toiveikkaammin. Videoita katsoessamme kyyneleet kihosivat usein silmiin, sillä MDMA:n katalysoimien prosessien syvyys sekä tunne- ja kehoyhteys yllättivät kokeneimmatkin traumatyöntekijät. Itsessäni koulutus herätti toivoa, sillä saan viikoittain itse kokea työssäni, miten haastavaa on hoitaa vaikeaa ja kompleksista traumataustaa. Lupaavaa on myös, ettei MDMA:n ole MAPS:n tutkimuksissa huomattu lisäävän aineen väärinkäyttöä tai esimerkiksi itsemurhan riskiä. Tulee kuitenkin muistaa, että vaikka hoitomuoto vaikuttaa hyvin lupaavalta, se on vielä melko uusi ja lisätutkimusten tarve on suuri.

Reidar Nervander,
psykologi
reidar.nervander@gmail.com