Matkakertomus: The 6th European Conference on Mental Health Berliinissä 4.−6.10.2017

Mielenterveyteen ja mielenterveyden häiriöihin sekä niiden hoitoon keskittyvä kansainvälinen konferenssi, the European Conference on Mental Health, järjestettiin jälleen lokakuussa, tänä vuonna Berliinissä. Kolmepäiväisen konferenssin kattaus oli laaja. Keskeisimmiksi teemoiksi nousivat muun muassa mielenterveys läpi elinkaaren, mielenterveyden häiriöihin liittyvän stigman vähentäminen sekä uudenlaiset lähestymistavat ja menetelmät psykiatrisessa hoidossa.

Toipumista painottavat hoitomallit ja -käytännöt (recovery-oriented practices) kohosivat yhdeksi merkittävimmistä teemoista konferenssissa. Tähän liittyen myös Mental Health Europe -järjestön puheenjohtaja Nigel Henderson korosti keynote-puheessaan, että psykiatrisen hoidon tavoite ei tule olla yksinomaan psyykkisten oireiden poistaminen, vaan että yksilö oppisi selviytymään oireiden kanssa. Saimme kuulla toipumista painottavista hoitomalleista myös käytännön kokemuksia vieraillessamme berliiniläisessä St. Hedwigin sairaalassa, jossa on jo usean vuoden ajan noudatettu vuodeosastoilla kehitettyä ”Weddingin mallia”. Malli painottaa erityisesti potilaan itsemääräämisoikeutta ja aktiivista osallistumista hoitonsa suunnitteluun, minkä tiedetään lisäävän potilaan voimaantumisen kokemusta ja tukevan siten toipumista. Hoidossa myös huomioidaan, että suljetulle psykiatriselle osastolle päätyminen on potilaalle kriisi sinänsä, minkä vuoksi potilasta pyritään auttamaan kriisissä neuvottelemalla hoidosta ja vähentämällä tarpeettomia sääntöjä sekä rajoituksia osastolla oleiluun liittyen. Yksi hoitomallin keskeinen periaate on myös, että potilas osallistuu jokaiseen häntä koskevaan hoitokokoukseen tai neuvotteluun, eikä potilaan asioista puhuta ilman hänen läsnäoloaan. Osastojen arkeen mallin käyttöönotolla on ollut merkittävä vaikutus: Kehittäjien mukaan pakkokeinojen käyttö psykiatrisilla osastoilla on vähentynyt jopa puoleen aiemmasta Weddingin mallin myötä.

Yhden konferenssin kiinnostavimmista puheenvuoroista piti keynote-puhuja, Amsterdamin yliopiston kliinisen psykologian professori Pim Cuijpers, joka esitteli kuulijoille kiinnostavia ja kannustavia tutkimustuloksia masennusta ennaltaehkäisevistä interventioista ja niiden merkityksestä masennukseen liittyvän inhimillisen kärsimyksen sekä taloudellisen kuormituksen vähentämisessä. Tutkimuksissa havaittiin muun muassa perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettujen internet-pohjaisten ja etäkontaktilla tuettujen omahoito-ohjelmien vähentäneen uusien diagnosoitujen masennusjaksojen lukumäärää. Ennaltaehkäisevien interventioiden merkitys korostuu erityisesti huomioitaessa, että masennuksen on arvioitu olevan jo merkittävin ja kustannuksiltaan kuormittavin kansanterveydellinen ongelma länsimaissa vuoteen 2030 mennessä.

Konferenssin suulliset puheenvuorot tarjosivat tilaisuuden kurkistaa kliinisen mielenterveystyön ja tutkimuksen tilaan maailman eri kolkissa. Esimerkiksi teknologian mullistusten myötä on kehitteillä lukuisia uusia innovatiivisia menetelmiä mielenterveyden ongelmien, kuten masennuksen, tunnistamiseen ja hoitoon. Poimintana tästä australialaiset tutkijat esittelivät alustavia tuloksiaan tutkimuksesta, jossa he kartoittivat, voiko Facebook-päivitysten avulla havaita kohonnutta masennusriskiä. Tutkijat havaitsivat, että Facebook-päivityksissä lisääntynyt negatiivisten affektien epävakaus eli vaihtelu negatiivisten ilmaisujen käytössä ennusti myöhemmän masennusjakson puhkeamista sensitiivisemmin kuin yksinomaan negatiivisten ilmaisujen määrä. Tulevissa tutkimuksissa tutkijat aikoivat kartoittaa, miten hyödyntää tätä löydöstä mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyssä. Konferenssissa esiteltiin myös masennusoireiden sekä ahdistuneisuuden tunnistamiseen ja itsehoitoon kehitettyjä älypuhelinsovelluksia, joiden käyttö tuntunee monesta luontevalta älylaitteiden yleistymisen myötä.

Mielenkiintoisiin ja ajatuksia herättäviin luentoihin syventymisen ohessa pääsin esittelemään konferenssissa Helsingin yliopiston kehityspsykologian tutkimusryhmässä tekemäämme tutkimusta varhaisten stressikokemusten yhteydestä ahdistusoireisiin myöhäisaikuisuudessa. Aiempaa tutkimustietoa aiheesta on rajatusti, joten tutkimuksemme tuo lisää mielenkiintoista tietoa varhaisten stressikokemusten mahdollisista elinikäisistä negatiivisista vaikutuksista mielenterveyteen. Nuorena tutkijana kokemus tutkimuksen esittelystä ja kiinnostavien löydösten jakamisesta yleisölle toki hermostutti, ja pääsin toden teolla harjoittelemaan kliinisessä työssä käyttämiäni itsen rauhoittamisen keinoja suoriutuakseni tehtävästä kunnialla.

Konferenssi kokosi yhteen psykologeja sekä muita mielenterveysalan ammattilaisia ympäri maailman, ja yksi konferenssin parhaita anteja olikin tilaisuus vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa Norjasta Alankomaihin ja Singaporesta Indonesiaan. Tuntui hullunkuriselta havaita jälleen, että me mielenterveyden parissa työskentelevät ratkomme samankaltaisia tilanteita ja etsimme keinoja selvittää esteitä työssämme ympäri maailman, usein lyömättä viisaita päitämme yhteen.  Päällimmäisenä konferenssi jätti kävijälle kuitenkin ilahduttavan tunteen siitä, että psyykkisen hyvinvoinnin tutkimusta ja hoitoa uusin keinoin pidetään arvossa ympäri maailman. Kiitos Hepsylle konferenssimatkani tukemisesta!